MÄ SEN MIÄLEN NOURIN : Harrastajanäyttelijän kokemus itsestään eri sosiaalisissa yhteyksissä
Kunnari, Marita (2013)
Kunnari, Marita
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518234
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518234
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kunnari, Marita. Mä sen miälen nourin. Harrastajanäyttelijän kokemus itsestään eri sosiaalisissa yhteyksissä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, syksy 2013, 123 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonian (diakoni) virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten leikkisyys, hyväksyntä, uteliaisuus ja empatia näyttäytyivät erään harrastajanäyttelijän harrastuksessa ja elämässä. Opinnäytetyö oli laadullinen tapaustutkimus. Tavoitteen saavuttamista varten kehitettiin Sosiaalinen minä elokuvana -menetelmä. Menetelmä mahdollisti, tapaustutkimukselta edellytettävällä tavalla, useita eri lähestymistapoja henkilön kokemusten tarkasteluun.
Taustateoriana opinnäytetyössä olivat Morenon rooliteoria ja draaman terapeuttisuus. Lisäksi teoriana oli Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria. Kiintymyssuhdehäiriöiden hoitoon on kehitetty vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia, jossa terapeuttisena menetelmänä on PACE-asenne (Playfulness, Acceptance Curiosity, Empathy). Lastensuojelun omaohjaajatyöskentelyssä PACE-asenne on osoittautunut toimivaksi. Opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää, millä tavalla PACE-asenteen ominaisuudet näyttäytyivät aikuisuudessa ja mahdollisesti yleisemmin ihmisen elämässä.
Aineistona opinnäytetyössä olivat neljä teemahaastattelua videointeineen, videokoosteen tekemisprosessi ja itse kooste sekä video videokoosteen katselutilanteesta. Videokoosteessa oli materiaalia myös opinnäytetyötä edeltäneeltä ajanjaksolta. Aineistona oli lisäksi päiväkirjamerkintöjä opinnäytetyön teon ajalta. Tapaustutkimuksen luonteen mukaisesti analysointi tapahtui eri tavoin, aineistosta riippuen. Haastattelujen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Laadullinen tapaustutkimus antoi kuvan leikkisyyden, hyväksynnän, uteliaisuuden ja empatian (PACE-asenne) merkityksestä ihmisen elämässä. Aineisto toi esille ihmisen voimattomuuden käänteentekevien tapahtumien edessä ja tarpeen olla armollinen itselle. Aineistonkeruun tapa muodostui menetelmäksi. Sosiaalinen minä elokuvana -menetelmän avulla harrastajanäyttelijä koki tulleensa kuulluksi. Se antoi hänelle virikkeitä uudenlaiseen ymmärrykseen itsestä. Sen voisi luokitella voimauttavaksi menetelmäksi.
Tutkimuksessa selvisi, että itseohjautuvuus oli keskeistä sosiaalisessa kasvussa ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Eri sosiaaliset yhteydet ja roolit toimivat kasvun välineinä. Leikkisyys, hyväksyntä, uteliaisuus ja empatia olivat keskeisiä teemoja harrastajanäyttelijän elämässä. Lähtökohtana ammatillisiin johtopäätöksiin lastensuojelussa oli ajatus lapsen vaikeudesta sopeutua ryhmään. Tavoitteeksi lastensuojelutyössä muodostui lapsen kyky yhdessä tekemiseen ryhmän ja ohjaajan kanssa. Tämä tukee lapsen yhteisöllisyyden kokemuksen saavuttamista. Lapsen hyväksytyksi tulemisen tarvetta ohjaaja voi tukea ammatillisella PACE-asenteella. Lapsen tarvetta osata ja onnistua tekemisessä ohjaaja voi ammatillisesti tukea neuvomalla ja ohjaamalla. Diakoniatyössä on tärkeä havaita ihmisen elämän sävyttyminen hänen omilla henkilökohtaisilla kokemuksillaan. Opinnäytetyö toi esiin erään näkemyksen elämän lopullisuudesta ja valmiudesta kuolemaan. Tärkeä on tukea ihmistä hänen omassa luonnollisessa verkostossaan.
Asiasanat: roolit, vuorovaikutustaidot, sosiaalinen kasvu, terapeuttisuus, harrastajanäyttelijät, lastensuojelulaitokset, diakonia, PACE-asenne, tapaustutkimus
Kunnari, Marita. Mä sen miälen nourin. Harrastajanäyttelijän kokemus itsestään eri sosiaalisissa yhteyksissä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, syksy 2013, 123 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonian (diakoni) virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten leikkisyys, hyväksyntä, uteliaisuus ja empatia näyttäytyivät erään harrastajanäyttelijän harrastuksessa ja elämässä. Opinnäytetyö oli laadullinen tapaustutkimus. Tavoitteen saavuttamista varten kehitettiin Sosiaalinen minä elokuvana -menetelmä. Menetelmä mahdollisti, tapaustutkimukselta edellytettävällä tavalla, useita eri lähestymistapoja henkilön kokemusten tarkasteluun.
Taustateoriana opinnäytetyössä olivat Morenon rooliteoria ja draaman terapeuttisuus. Lisäksi teoriana oli Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria. Kiintymyssuhdehäiriöiden hoitoon on kehitetty vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia, jossa terapeuttisena menetelmänä on PACE-asenne (Playfulness, Acceptance Curiosity, Empathy). Lastensuojelun omaohjaajatyöskentelyssä PACE-asenne on osoittautunut toimivaksi. Opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää, millä tavalla PACE-asenteen ominaisuudet näyttäytyivät aikuisuudessa ja mahdollisesti yleisemmin ihmisen elämässä.
Aineistona opinnäytetyössä olivat neljä teemahaastattelua videointeineen, videokoosteen tekemisprosessi ja itse kooste sekä video videokoosteen katselutilanteesta. Videokoosteessa oli materiaalia myös opinnäytetyötä edeltäneeltä ajanjaksolta. Aineistona oli lisäksi päiväkirjamerkintöjä opinnäytetyön teon ajalta. Tapaustutkimuksen luonteen mukaisesti analysointi tapahtui eri tavoin, aineistosta riippuen. Haastattelujen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Laadullinen tapaustutkimus antoi kuvan leikkisyyden, hyväksynnän, uteliaisuuden ja empatian (PACE-asenne) merkityksestä ihmisen elämässä. Aineisto toi esille ihmisen voimattomuuden käänteentekevien tapahtumien edessä ja tarpeen olla armollinen itselle. Aineistonkeruun tapa muodostui menetelmäksi. Sosiaalinen minä elokuvana -menetelmän avulla harrastajanäyttelijä koki tulleensa kuulluksi. Se antoi hänelle virikkeitä uudenlaiseen ymmärrykseen itsestä. Sen voisi luokitella voimauttavaksi menetelmäksi.
Tutkimuksessa selvisi, että itseohjautuvuus oli keskeistä sosiaalisessa kasvussa ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Eri sosiaaliset yhteydet ja roolit toimivat kasvun välineinä. Leikkisyys, hyväksyntä, uteliaisuus ja empatia olivat keskeisiä teemoja harrastajanäyttelijän elämässä. Lähtökohtana ammatillisiin johtopäätöksiin lastensuojelussa oli ajatus lapsen vaikeudesta sopeutua ryhmään. Tavoitteeksi lastensuojelutyössä muodostui lapsen kyky yhdessä tekemiseen ryhmän ja ohjaajan kanssa. Tämä tukee lapsen yhteisöllisyyden kokemuksen saavuttamista. Lapsen hyväksytyksi tulemisen tarvetta ohjaaja voi tukea ammatillisella PACE-asenteella. Lapsen tarvetta osata ja onnistua tekemisessä ohjaaja voi ammatillisesti tukea neuvomalla ja ohjaamalla. Diakoniatyössä on tärkeä havaita ihmisen elämän sävyttyminen hänen omilla henkilökohtaisilla kokemuksillaan. Opinnäytetyö toi esiin erään näkemyksen elämän lopullisuudesta ja valmiudesta kuolemaan. Tärkeä on tukea ihmistä hänen omassa luonnollisessa verkostossaan.
Asiasanat: roolit, vuorovaikutustaidot, sosiaalinen kasvu, terapeuttisuus, harrastajanäyttelijät, lastensuojelulaitokset, diakonia, PACE-asenne, tapaustutkimus