Puvustus kesäteatterinäytelmään Tankki täyteen
Kokkomäki, Maija (2013)
Kokkomäki, Maija
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518119
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112518119
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli puvustuksen suunnittelu kesäteatterinäytelmään Tankki täyteen. Näytelmää esitettiin kesällä 2013 Rauman Kaupunginteatterin hallinnoimalla kesäteatterialueella Fåfängassa. Näytte-lijäkaarti koostui seitsemästä ammattinäyttelijästä. Ohjaajana toimi Olka Horila. Tavoitteena oli suunni-tella 70-luvun puvustus tekemättä kuitenkaan epookkia. Tarkoitus oli luoda mielikuva 70-luvusta käyt-tämällä pääosin vanhoja, käytettyjä vaatteita. Opinnäytetyöhöni valitsin neljä keskeisintä roolihahmoa: Emmi, Sulo ja Juhana Vilén sekä baariapulainen Ulla.
Suunnitteluprosessin apuna käytin J. Michael Gilletten (1997) suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia. Malli koostuu seitsemästä vaiheesta (sitoutuminen, analyysi, tutkimus, haudonta, valinta, toteutus ja arviointi), jotka suunnittelija etenee järjestyksessä ottaen katsauksia aiempiin vaiheisiin varmistaakseen, että työ on menossa haluttuun suuntaan. Käsikirjoituksen analysoinnin apuna käytin Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) listaamia kysymyksiä, joiden avulla käsikirjoituksesta löytää tärkeimmät asiat. Gary Thornen (2001) kysymyslista oli roolianalysointien pohjana. Perehdyin tutkimusvaiheessa 1970-luvun muotiin, joka oli puvustuksen lähtökohtana. Pääosa vaatteista hankittiin teatterinvarastoista sekä kirpputoreilta budjetin määräämissä rajoissa.
Tankki täyteen oli ensimmäinen suunnittelemani ja toteuttamani puvustus. Pääsin seuraamaan teatte-rialan ammattilaisten työskentelyä lähietäisyydeltä. Työni vaati paljon omatoimisuutta ja ripeyttä, joista sainkin kiitosta. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikkei suunnitteluprosessi mennytkään aivan suun-nitellulla tavalla. Vaikka suunnitteluvaihe jäi haluttua heikommaksi ja toteutusvaihe korostui, mielestäni onnistuin saavuttamaan halutunlaisen puvustuksen, joka tuki kokonaisuutta. Ohjaaja oli tyytyväinen valmiiseen puvustukseen. Hän kehui myös työskentelyäni osana työryhmää, mutta toivoi, että saisin tulevaisuudessa enemmän rohkeutta. Minulta kysyttiin halukkuutta suunnitella puvut myös mahdolliseen jatko-osaan, joka tultaisiin tekemään vuonna 2015. Suuritöinen projekti osoitti, että minulla on kykyä työskennellä ammattiteatterissa, jos vaan uskon omiin taitoihini.
Jatkotutkimusaiheita voisivat olla 70-luvun muoti erityisesti Suomessa ja varsinkin maaseudulla sekä sarjakuvamaisuuden toteuttaminen puvustuksessa.
Suunnitteluprosessin apuna käytin J. Michael Gilletten (1997) suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia. Malli koostuu seitsemästä vaiheesta (sitoutuminen, analyysi, tutkimus, haudonta, valinta, toteutus ja arviointi), jotka suunnittelija etenee järjestyksessä ottaen katsauksia aiempiin vaiheisiin varmistaakseen, että työ on menossa haluttuun suuntaan. Käsikirjoituksen analysoinnin apuna käytin Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) listaamia kysymyksiä, joiden avulla käsikirjoituksesta löytää tärkeimmät asiat. Gary Thornen (2001) kysymyslista oli roolianalysointien pohjana. Perehdyin tutkimusvaiheessa 1970-luvun muotiin, joka oli puvustuksen lähtökohtana. Pääosa vaatteista hankittiin teatterinvarastoista sekä kirpputoreilta budjetin määräämissä rajoissa.
Tankki täyteen oli ensimmäinen suunnittelemani ja toteuttamani puvustus. Pääsin seuraamaan teatte-rialan ammattilaisten työskentelyä lähietäisyydeltä. Työni vaati paljon omatoimisuutta ja ripeyttä, joista sainkin kiitosta. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikkei suunnitteluprosessi mennytkään aivan suun-nitellulla tavalla. Vaikka suunnitteluvaihe jäi haluttua heikommaksi ja toteutusvaihe korostui, mielestäni onnistuin saavuttamaan halutunlaisen puvustuksen, joka tuki kokonaisuutta. Ohjaaja oli tyytyväinen valmiiseen puvustukseen. Hän kehui myös työskentelyäni osana työryhmää, mutta toivoi, että saisin tulevaisuudessa enemmän rohkeutta. Minulta kysyttiin halukkuutta suunnitella puvut myös mahdolliseen jatko-osaan, joka tultaisiin tekemään vuonna 2015. Suuritöinen projekti osoitti, että minulla on kykyä työskennellä ammattiteatterissa, jos vaan uskon omiin taitoihini.
Jatkotutkimusaiheita voisivat olla 70-luvun muoti erityisesti Suomessa ja varsinkin maaseudulla sekä sarjakuvamaisuuden toteuttaminen puvustuksessa.