Neurologian erityisryhmien lasten tarpeet terveydenhuollon palvelutilanteissa
Kirpu, Anna; Reijonen, Anniina (2013)
Kirpu, Anna
Reijonen, Anniina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111917376
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111917376
Tiivistelmä
Neurologian erityisryhmien lasten tarpeet terveydenhuollon palvelutilanteissa
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka neurologisista häiriöistä kärsiviä lapsia kohdataan terveydenhuollon palvelutilanteissa. Tarkoitus oli kerätä tietoa, kuinka terveydenhuollon henkilökunta voisi kehittää toimintaansa kohdatessaan neurologian erityisryhmien lapsia. Tiedon pohjalta kehitettiin hyvän palvelun malli eli suosituksia lasten kohtaamisesta terveydenhuollolle. Yhteistyökumppaneina toimivat Länsi-Uudenmaan NV-verkosto sekä Lohjan seudun Dysfasiayhdistys.
Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin seuraavia neurologisia häiriöitä: autismi, Aspergerin oireyhtymä, ADHD, ADD, OCD, Touretten oireyhtymä, kielellinen erityisvaikeus (dysfasia), CP-vamma ja epilepsia. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on osa ylimaakunnallista Pumppu-hanketta.
Tietoa lasten kohtaamisesta opinnäytetyöhön saatiin haastattelemalla neurologisista häiriöistä kärsivien lasten vanhempia. Haastattelumuotona käytettiin focus group -ryhmähaastattelua. Haastattelukysymyksiä testattiin ennen varsinaista haastattelua pilottihaastattelulla, jossa haastateltiin yhtä vanhempaa. Varsinaiseen haastatteluun osallistui viisi lasten vanhempaa ja se toteutettiin eräässä Lohjan seudun Dysfasiayhdistyksen kokouksessa. Haastattelussa käytettiin avoimia kysymyksiä sekä syventäviä tarkennuskysymyksiä. Haastattelussa kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti.
Tuloksien mukaan vanhemmilla oli paljon kontakteja terveydenhuollossa. Lapsen hoitoa koordinoi useat eri henkilöt, minkä vuoksi vanhemmat kokevat yhteyshenkilöitä olevan jopa liikaa. Tuloksissa nousi esille, että lapset reagoivat hoitohenkilökunnan käytökseen ja asenteisiin. Vanhemmat kokivat hyväksi sen, että hoitohenkilökunta on valmistautunut lapsen tuloon ja on perehtynyt lapsen tilanteeseen. Vanhemmat toivovat hoitohenkilökunnan ymmärtävän lapsen kokonaistilanteen sekä huomioivan enemmän vanhempien näkemyksiä lapsen vaikeuksista.
Johtopäätöksenä voitiin esittää, että lisäkouluttautuminen neurologisiin häiriöihin liittyen voisi vaikuttaa positiivisesti lapsen kohtaamiseen terveydenhuollon palvelutilanteissa. Lapsen hoitoa helpottaisi, jos lapselle nimettäisiin omahoitaja. Se vahvistaisi hoitosuhdetta ja välittäisi lapselle turvallisempaa oloa hoitotilanteisiin liittyen.
Tarpeen olisi tehdä tutkimus, jossa selvitettäisiin vielä syvemmin lapsen tarpeita terveydenhuollon palvelutilanteissa. Jatkossa olisi hyvä tuottaa toimintamalli, jossa muodostetaan ohjeita terveydenhuollon henkilökunnalle neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kohtaamisesta eli tarkoituksena olisi tuottaa terveydenhuollolle hyvän hoidon malli.
Avainsanat: lapsi, vanhemmuus, neurologiset häiriöt, terveydenhuolto.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka neurologisista häiriöistä kärsiviä lapsia kohdataan terveydenhuollon palvelutilanteissa. Tarkoitus oli kerätä tietoa, kuinka terveydenhuollon henkilökunta voisi kehittää toimintaansa kohdatessaan neurologian erityisryhmien lapsia. Tiedon pohjalta kehitettiin hyvän palvelun malli eli suosituksia lasten kohtaamisesta terveydenhuollolle. Yhteistyökumppaneina toimivat Länsi-Uudenmaan NV-verkosto sekä Lohjan seudun Dysfasiayhdistys.
Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin seuraavia neurologisia häiriöitä: autismi, Aspergerin oireyhtymä, ADHD, ADD, OCD, Touretten oireyhtymä, kielellinen erityisvaikeus (dysfasia), CP-vamma ja epilepsia. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on osa ylimaakunnallista Pumppu-hanketta.
Tietoa lasten kohtaamisesta opinnäytetyöhön saatiin haastattelemalla neurologisista häiriöistä kärsivien lasten vanhempia. Haastattelumuotona käytettiin focus group -ryhmähaastattelua. Haastattelukysymyksiä testattiin ennen varsinaista haastattelua pilottihaastattelulla, jossa haastateltiin yhtä vanhempaa. Varsinaiseen haastatteluun osallistui viisi lasten vanhempaa ja se toteutettiin eräässä Lohjan seudun Dysfasiayhdistyksen kokouksessa. Haastattelussa käytettiin avoimia kysymyksiä sekä syventäviä tarkennuskysymyksiä. Haastattelussa kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti.
Tuloksien mukaan vanhemmilla oli paljon kontakteja terveydenhuollossa. Lapsen hoitoa koordinoi useat eri henkilöt, minkä vuoksi vanhemmat kokevat yhteyshenkilöitä olevan jopa liikaa. Tuloksissa nousi esille, että lapset reagoivat hoitohenkilökunnan käytökseen ja asenteisiin. Vanhemmat kokivat hyväksi sen, että hoitohenkilökunta on valmistautunut lapsen tuloon ja on perehtynyt lapsen tilanteeseen. Vanhemmat toivovat hoitohenkilökunnan ymmärtävän lapsen kokonaistilanteen sekä huomioivan enemmän vanhempien näkemyksiä lapsen vaikeuksista.
Johtopäätöksenä voitiin esittää, että lisäkouluttautuminen neurologisiin häiriöihin liittyen voisi vaikuttaa positiivisesti lapsen kohtaamiseen terveydenhuollon palvelutilanteissa. Lapsen hoitoa helpottaisi, jos lapselle nimettäisiin omahoitaja. Se vahvistaisi hoitosuhdetta ja välittäisi lapselle turvallisempaa oloa hoitotilanteisiin liittyen.
Tarpeen olisi tehdä tutkimus, jossa selvitettäisiin vielä syvemmin lapsen tarpeita terveydenhuollon palvelutilanteissa. Jatkossa olisi hyvä tuottaa toimintamalli, jossa muodostetaan ohjeita terveydenhuollon henkilökunnalle neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kohtaamisesta eli tarkoituksena olisi tuottaa terveydenhuollolle hyvän hoidon malli.
Avainsanat: lapsi, vanhemmuus, neurologiset häiriöt, terveydenhuolto.