Teatteri identiteetin rakentajana
Krylov, Anton (2013)
Krylov, Anton
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111216893
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111216893
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä tarkastellaan identiteettiä, sen mahdollisia uhkia sekä teatterin perustavanlaatuisimpien piirteiden tarinan ja ruumiillisen esilläolon vaikutusta niihin. Teatterin vaikutusta uhattuna olevaan identiteettiin tarkastellaan teatteriprosessiin osallistujan näkökulmasta.
Työ lähtee etenemään huomiosta, että identiteettikysymykset ovat keskeisiä alueilla, joilla teatteri-ilmaisun ohjaajat työnsä tekevät (mm. kolmas sektori, koulu, kunnan maahanmuuttopalvelut). Teatteri-ilmaisun ohjaajat törmäävät usein työkentällään työpajojen osallistujiin, joille identiteettikysymykset ovat perustavimpia. Niiden päälle saattavat rakentua kaikki toiveet, pelot ja unelmat hyvästä elämästä. Osallistujat saattavat kokea identiteettinsä syystä tai toisesta uhatuksi, esim. juurettomuuden tai marginaalisuuden kokemuksien vuoksi. Täten teatteri-ilmaisun ohjaajalla on oltava välineitä käsitellä niitä.
Tämä työ yrittää vastata tuohon tarpeeseen luomalla teoreettista viitekehystä siitä, kuinka teatterin tekeminen vaikuttaa teatteriprosessiin osallistuvan subjektin identiteettiin. Tarkastelu keskittyy identiteettiin struktuurina, jonka toimivuutta voidaan arvioida. Se nimeää haastattelumateriaalin esimerkkejä käyttäen kaksi uhkaa kahteen identiteetin kannalta tärkeään osa-alueeseen, jatkuvuuteen ja erottuvuuteen, sekä löytää niihin teatterin piiristä ratkaisun.
Materiaalina toimivat kirjoittajan työharjoittelukokemukset, työpäiväkirjat ja asukkaiden haastattelut Kansallisteatterin kiertuenäyttämön Vastaanotto-projektin ensimmäisestä osasta, jossa teatteripedagogit ja taiteilijat menivät kuukaudeksi Kyläsaaren vastaanottokeskukseen soveltamaan teatteria yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa.
Pyrkimyksenä on luoda ymmärrystä siitä, että teatteri ja identiteetti eivät ole erillisiä asioita, vaan saman kolikon eri puolia. Sen vuoksi teatterin ja draaman soveltavat tekniikat sopivat loistavasti identiteettikysymysten käsittelemiseen. On myös tarpeellista luoda uutta kieltä törmäyttäen identiteettiteoriaa teatteriteoriaan.
Työ lähtee etenemään huomiosta, että identiteettikysymykset ovat keskeisiä alueilla, joilla teatteri-ilmaisun ohjaajat työnsä tekevät (mm. kolmas sektori, koulu, kunnan maahanmuuttopalvelut). Teatteri-ilmaisun ohjaajat törmäävät usein työkentällään työpajojen osallistujiin, joille identiteettikysymykset ovat perustavimpia. Niiden päälle saattavat rakentua kaikki toiveet, pelot ja unelmat hyvästä elämästä. Osallistujat saattavat kokea identiteettinsä syystä tai toisesta uhatuksi, esim. juurettomuuden tai marginaalisuuden kokemuksien vuoksi. Täten teatteri-ilmaisun ohjaajalla on oltava välineitä käsitellä niitä.
Tämä työ yrittää vastata tuohon tarpeeseen luomalla teoreettista viitekehystä siitä, kuinka teatterin tekeminen vaikuttaa teatteriprosessiin osallistuvan subjektin identiteettiin. Tarkastelu keskittyy identiteettiin struktuurina, jonka toimivuutta voidaan arvioida. Se nimeää haastattelumateriaalin esimerkkejä käyttäen kaksi uhkaa kahteen identiteetin kannalta tärkeään osa-alueeseen, jatkuvuuteen ja erottuvuuteen, sekä löytää niihin teatterin piiristä ratkaisun.
Materiaalina toimivat kirjoittajan työharjoittelukokemukset, työpäiväkirjat ja asukkaiden haastattelut Kansallisteatterin kiertuenäyttämön Vastaanotto-projektin ensimmäisestä osasta, jossa teatteripedagogit ja taiteilijat menivät kuukaudeksi Kyläsaaren vastaanottokeskukseen soveltamaan teatteria yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa.
Pyrkimyksenä on luoda ymmärrystä siitä, että teatteri ja identiteetti eivät ole erillisiä asioita, vaan saman kolikon eri puolia. Sen vuoksi teatterin ja draaman soveltavat tekniikat sopivat loistavasti identiteettikysymysten käsittelemiseen. On myös tarpeellista luoda uutta kieltä törmäyttäen identiteettiteoriaa teatteriteoriaan.