Muistisairaan kotiutuminen pitkäaikaishoitoon omaisen kokemana
Väliaho, Jaana (2013)
Väliaho, Jaana
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111116835
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111116835
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata omaisten kokemuksia muistisairaan vanhuksen kotiutumisesta pitkäaikaishoitoon ja nostaa esiin siihen liittyviä keskeisiä piirteitä. Nämä kokemukset asetetaan työntekijöiden ja sittemmin johdon tarkasteltavaksi Bikva -menetelmää soveltaen. Tavoitteena on tuottaa tietoa ja ymmärrystä muistisairaan vanhuksen siirtymisestä pitkäaikaishoitoon, osallistaa omaisia ja löytää hyviä käytäntöjä hoitavan tahon ja omaisten yhteistyölle tässä prosessissa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto koostuu kuu-den omaisen ja neljän työntekijän teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.
Omaisten näkökulmasta merkittäväksi asiaksi nousi aika ennen pitkäaikaishoitoon siirtymistä. He totesivat siirtymisen pitkäaikaishoitoon kuuluvan olennaisena osana kotiutumiseen ja raskaaksi ajaksi elämässä. Omaiset luopuvat vanhuksesta, etsivät uutta roolia ja asemaa suhteessa vanhuksen hoitamiseen ja huolehtivat vanhuksen elämän jatkumosta hoitoyhteisössä. Tie pitkäaikaishoitoon kulki erilaisten asumis-, lyhytaikaishoito- ja sairaalapaikkojen kautta. Se on vaihe, jossa yksin asuvan muistisairaan vanhuksen elämässä omainen on vahvasti mukana, useimmiten epävirallisen hoivan antajana. Esiin nousi omaisten tekemä ”näkymätön työ”, joka tarkoittaa ympärivuorokautista valmiustilassa olemista, vanhuksen turvallisuudesta ja ihmisarvoisesta elämästä huolehtimista, kuukausien jopa vuosien ajan, vanhuksen saaman kotipalvelun rinnalla.
Omaiset nostivat esiin syitä, jotka johtavat pitkäaikaishoidon tarpeeseen ja siitä kuinka päätös pitkäaikaishoidosta syntyy. Päätös pitkäaikaishoitopaikasta on suuri helpotus omaisille ja tuloksista käy ilmi, että vanhuksen kotiutuminen pitkäaikaishoitoon sujuu ongelmitta. Yhteistyö henkilökunnan kanssa voi jäädä ohueksi, sillä odotukset ovat ristiriitaiset. Yhteistyö ei synny itsestään.
Pitkäaikaishoitoon siirtyminen on osin epätoivottu ilmiö. Se muodostuu haasteelliseksi, koska siirtymistä halutaan siirtää mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen. Siirtymävaiheeseen voidaan paikantaa eri toimijoiden, organisaatioiden, ammattilaisten, asiakkaiden ja heidän omaisten kohtaamiset. Omaisten ja henkilökunnan näkökulmasta pitkäaikaishoitoon siirtymisen prosessista vastaavaa tahoa oli vaikea määrittää. Pitkäaikaishoivaan siirtymistä tai pääsyä määrittivät vahvasti muut seikat, kuin vanhuksesta tai omaisesta johtuvat.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto koostuu kuu-den omaisen ja neljän työntekijän teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.
Omaisten näkökulmasta merkittäväksi asiaksi nousi aika ennen pitkäaikaishoitoon siirtymistä. He totesivat siirtymisen pitkäaikaishoitoon kuuluvan olennaisena osana kotiutumiseen ja raskaaksi ajaksi elämässä. Omaiset luopuvat vanhuksesta, etsivät uutta roolia ja asemaa suhteessa vanhuksen hoitamiseen ja huolehtivat vanhuksen elämän jatkumosta hoitoyhteisössä. Tie pitkäaikaishoitoon kulki erilaisten asumis-, lyhytaikaishoito- ja sairaalapaikkojen kautta. Se on vaihe, jossa yksin asuvan muistisairaan vanhuksen elämässä omainen on vahvasti mukana, useimmiten epävirallisen hoivan antajana. Esiin nousi omaisten tekemä ”näkymätön työ”, joka tarkoittaa ympärivuorokautista valmiustilassa olemista, vanhuksen turvallisuudesta ja ihmisarvoisesta elämästä huolehtimista, kuukausien jopa vuosien ajan, vanhuksen saaman kotipalvelun rinnalla.
Omaiset nostivat esiin syitä, jotka johtavat pitkäaikaishoidon tarpeeseen ja siitä kuinka päätös pitkäaikaishoidosta syntyy. Päätös pitkäaikaishoitopaikasta on suuri helpotus omaisille ja tuloksista käy ilmi, että vanhuksen kotiutuminen pitkäaikaishoitoon sujuu ongelmitta. Yhteistyö henkilökunnan kanssa voi jäädä ohueksi, sillä odotukset ovat ristiriitaiset. Yhteistyö ei synny itsestään.
Pitkäaikaishoitoon siirtyminen on osin epätoivottu ilmiö. Se muodostuu haasteelliseksi, koska siirtymistä halutaan siirtää mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen. Siirtymävaiheeseen voidaan paikantaa eri toimijoiden, organisaatioiden, ammattilaisten, asiakkaiden ja heidän omaisten kohtaamiset. Omaisten ja henkilökunnan näkökulmasta pitkäaikaishoitoon siirtymisen prosessista vastaavaa tahoa oli vaikea määrittää. Pitkäaikaishoivaan siirtymistä tai pääsyä määrittivät vahvasti muut seikat, kuin vanhuksesta tai omaisesta johtuvat.