Terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia selkäydinvammakuntoutujien seksuaalisuuden kohtaamisesta
Mikola, Minna (2013)
Mikola, Minna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013110116489
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013110116489
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Turun yliopistollisen keskussairaalan kuntoutusosaston selkäydinvammapoliklinikan moniammatillisen tiimin sekä seksuaalineuvojina toimivien sairaanhoitajien kokemuksia selkäydinvammakuntoutujan seksuaalisuuden kohtaamisesta. Tutkimuskysymykset johdettiin teoreettisesta viitekehyksestä. Tutkimustehtävänä oli kuvailla työntekijöiden kokemuksia selkäydinvammakuntoutujan seksuaalisuuden kohtaamisesta sekä nostaa esiin seksuaaliohjauksen kehittämiseen liittyviä näkemyksiä.
Tutkimusaineisto koostui moniammatillisen tiimin ja seksuaalineuvojien teemahaastatteluluista. Kvalitatiiviset aineistot analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittavat, että seksuaalisuus on aina ollut osa selkäydinvammakuntoutusta. Kuntoutusosaston seksuaaliohjausta on kehitetty sosiaali- ja terveysministeriön seksuaaliterveyden integrointiin liittyvän asetuksen jälkeen. Kaksi osaston sairaanhoitajaa on kouluttautunut seksuaalineuvojiksi ja poliklinikalla on otettu käyttöön selkäydinvammaisten seurantalomake, jossa on sukupuolielämään liittyviä kysymyksiä.
Tulosten mukaan terveydenhuollon ammattilaisten kykyyn luoda ohjaustilanne vaikutti enemmän hänen henkilökohtaiset taitonsa kohdata kuntoutuja ja hänen seksuaalisuutensa kuin kokemus asiantuntijuudesta. Puheeksi ottamiseen vaikutti ammattilaisen kyky havaita kuntoutujan tarve ja luoda turvallinen keskustelutilanne. Kokemus asiantuntijuudesta, omasta työroolistaan ja käytettävissä oleva aika vaikuttivat ohjaustilanteen sisältöön. Jokainen ammattilainen oli valmis ohjaamaan kuntoutujan seksuaalineuvojalle ohjaustarpeen havaittuaan.
Seksuaaliohjauksen kehittämisehdotukset kohdentuvat työn ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä parisuhteen tukemiseen. Seksuaaliohjauksen vaikuttavuutta voidaan parantaa kehittämällä kirjaamista, kiinnittämällä enemmän huomiota parisuhteen tukemiseen ja erityisesti suvunjatkamiseen liittyvään ohjaukseen. Tuloksia voidaan hyödyntää osaston ja poliklinikan seksuaaliohjauksen kehittämisessä. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta tiedetään millaisia kokemuksia kuntoutujilla on seksuaalineuvonnasta.
Tutkimusaineisto koostui moniammatillisen tiimin ja seksuaalineuvojien teemahaastatteluluista. Kvalitatiiviset aineistot analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittavat, että seksuaalisuus on aina ollut osa selkäydinvammakuntoutusta. Kuntoutusosaston seksuaaliohjausta on kehitetty sosiaali- ja terveysministeriön seksuaaliterveyden integrointiin liittyvän asetuksen jälkeen. Kaksi osaston sairaanhoitajaa on kouluttautunut seksuaalineuvojiksi ja poliklinikalla on otettu käyttöön selkäydinvammaisten seurantalomake, jossa on sukupuolielämään liittyviä kysymyksiä.
Tulosten mukaan terveydenhuollon ammattilaisten kykyyn luoda ohjaustilanne vaikutti enemmän hänen henkilökohtaiset taitonsa kohdata kuntoutuja ja hänen seksuaalisuutensa kuin kokemus asiantuntijuudesta. Puheeksi ottamiseen vaikutti ammattilaisen kyky havaita kuntoutujan tarve ja luoda turvallinen keskustelutilanne. Kokemus asiantuntijuudesta, omasta työroolistaan ja käytettävissä oleva aika vaikuttivat ohjaustilanteen sisältöön. Jokainen ammattilainen oli valmis ohjaamaan kuntoutujan seksuaalineuvojalle ohjaustarpeen havaittuaan.
Seksuaaliohjauksen kehittämisehdotukset kohdentuvat työn ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä parisuhteen tukemiseen. Seksuaaliohjauksen vaikuttavuutta voidaan parantaa kehittämällä kirjaamista, kiinnittämällä enemmän huomiota parisuhteen tukemiseen ja erityisesti suvunjatkamiseen liittyvään ohjaukseen. Tuloksia voidaan hyödyntää osaston ja poliklinikan seksuaaliohjauksen kehittämisessä. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta tiedetään millaisia kokemuksia kuntoutujilla on seksuaalineuvonnasta.