Mesiangervouutteen käyttö lypsylehmien vedinsuihkeena
Peteri, Jenni (2013)
Peteri, Jenni
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013102416292
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013102416292
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää mesiangervon lehdistä veteen uutettujen vaikuttavien aineiden tehoa lypsylehmien utareterveyteen tuotanto-oloissa. Työssä tutkittiin uutteen soveltuvuutta vedinhoitoaineeksi utaretulehdusbakteerien leviämisen ehkäisemiseksi. Mesiangervo valikoitui uutteen raaka-aineeksi aikaisempien laboratoriotutkimusten perusteella.
Tutkimuksen empiirisessä osiossa tilalliset käyttivät mesiangervouutetta vedinsuihkeena jokaiselle lypsylehmälle aamu- ja iltalypsyllä kuukauden ajan kevättalvella 2013. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Tuloksia tarkasteltiin myös kvalitatiivisesti. Maitotilat A ja B muodostivat kaksi tapausta, joista toinen oli parsi- ja toinen pihattonavetta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin utaretulehdusten määrää ja eri utaretulehdusbakteerien esiintyvyyttä karjassa. Mesiangervouutevedinsuihkeen vaikutusta utareterveyteen analysoitiin tarkastelemalla näiden kahden tekijän muutoksia kokeen aikana.
Tutkimustulosten perusteella mesiangervouutevedinsuihketta kului lehmää kohti keskimäärin vajaa kolme desilitraa kuukaudessa. Lehmäkohtaiset solupitoisuudet pääsääntöisesti hieman nousivat kokeen aikana, kun taas maitotankin solupitoisuudet hieman laskivat. Tilallisten kokemusten mukaan vesipohjainen uutos kuivatti jossain määrin vedinten ihoa. Tutkimuksen empiirinen osio oli liian lyhyt ja omasi liian vähän kvalitatiivista tutkimusta, jotta tuloksista olisi voitu arvioida mesiangervouutteen merkitystä utareterveyden ylläpitoon. Parempiin tutkimustuloksiin olisi myös tarvittu enemmän tiloja.
Mesiangervouutteen käyttö lypsylehmien vedinsuihkeena -opinnäytetyön tarkoitus on antaa työkaluja tuleville tutkimuksille luonnonyrttien käytöstä utareterveyden edistämisessä. Tulevissa tutkimusasetelmissa on hyvä antaa enemmän painoarvoa navettaolojen havainnoinnille ja tilallisten ja muiden tiloilla työskentelevien haastatteluille, sillä utareterveyteen vaikuttavat monenlaiset tuotanto-olosuhteet.
Tutkimuksen empiirisessä osiossa tilalliset käyttivät mesiangervouutetta vedinsuihkeena jokaiselle lypsylehmälle aamu- ja iltalypsyllä kuukauden ajan kevättalvella 2013. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Tuloksia tarkasteltiin myös kvalitatiivisesti. Maitotilat A ja B muodostivat kaksi tapausta, joista toinen oli parsi- ja toinen pihattonavetta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin utaretulehdusten määrää ja eri utaretulehdusbakteerien esiintyvyyttä karjassa. Mesiangervouutevedinsuihkeen vaikutusta utareterveyteen analysoitiin tarkastelemalla näiden kahden tekijän muutoksia kokeen aikana.
Tutkimustulosten perusteella mesiangervouutevedinsuihketta kului lehmää kohti keskimäärin vajaa kolme desilitraa kuukaudessa. Lehmäkohtaiset solupitoisuudet pääsääntöisesti hieman nousivat kokeen aikana, kun taas maitotankin solupitoisuudet hieman laskivat. Tilallisten kokemusten mukaan vesipohjainen uutos kuivatti jossain määrin vedinten ihoa. Tutkimuksen empiirinen osio oli liian lyhyt ja omasi liian vähän kvalitatiivista tutkimusta, jotta tuloksista olisi voitu arvioida mesiangervouutteen merkitystä utareterveyden ylläpitoon. Parempiin tutkimustuloksiin olisi myös tarvittu enemmän tiloja.
Mesiangervouutteen käyttö lypsylehmien vedinsuihkeena -opinnäytetyön tarkoitus on antaa työkaluja tuleville tutkimuksille luonnonyrttien käytöstä utareterveyden edistämisessä. Tulevissa tutkimusasetelmissa on hyvä antaa enemmän painoarvoa navettaolojen havainnoinnille ja tilallisten ja muiden tiloilla työskentelevien haastatteluille, sillä utareterveyteen vaikuttavat monenlaiset tuotanto-olosuhteet.