Meitä on moneksi : yhteisöllisyyden vahvistaminen Oulun yläkouluissa
Lahtela, Terhi (2013)
Lahtela, Terhi
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013102316278
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013102316278
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee toimintamallia, jonka kehittelimme keväällä 2012 luokkakaverini kanssa sosiaalisen vahvistamisen kehittävän projektin myötä, jonka teimme Oulun Tyttöjen talon kanssa yhteistyössä kahden Oulun seudun koulun peruskouluihin. Aihe oli hyvin tärkeä ja pinnalla, joten toimintamallin luominen oli hyödyksi. Mielestäni tytöillä ja pojilla on erilaiset roolit koulumaailmassa ja vapaa – ajalla. Koulussa sinä joko kuulut tai et kuulu johonkin ryhmään, ja tämä ilmiö heijastuu tyttöihin hyvin. Varsinkin, jos olet hiljainen ja ujo tyttö, hänen on hyvin vaikea päästä johonkin porukkaan mukaan, jossa on monta vahvaa persoonaa.
Tytöillä nykyisin koulussa on tärkeää myös näyttää hyvältä kuin harrastaa erilaisia harrastuksia, jolloin suorittaminen alkaa näkyä koulussa ja samalla ystävien valikointi ja uskallus olla erilainen on negatiivinen asia. Halu tutustua toisiin tyttöihin voi olla vaikeaa, koska seura tekee kaltaisekseen eli ei ole halukkuutta tutustua toisiin tyttöihin, koska täytyy olla samanlainen kuin muut ryhmässä olevat.
Pojat puolestaan ovat mielestäni kaikkien kanssa hyviä kavereita, ja heidän piirissään kaikki ovat kaikkein ystäviä. Pojat puolestaan puhuvat suoremmin ja sanovat, jos joku asia mietityttää tai kiristää siinä kaveriporukassa, mutta poikien puolestaan vaikeampi näyttää tunteitaan, koska heidät heti leimataan heikoksi ihmiseksi. Ulkonäköpaineet ovat myös pojilla kovat ja tämä heijastuu vartaloihin. Mitä enemmän lihasta löytyy, sen kovempi kaveri olet.
Toimintamallin kautta pyrin poistattamaan ja auttamaan tyttöjä tutustumaan oman luokan tyttöihin paremmin, jolloin luokanhenki tulisi avoimemmaksi tyttöjen välillä sekä tiedostaa tytöille, että ihmisiä on erilaisia ja ennakko – olettamuksia ei ole hyvä tehdä ulkoisen olemuksen myötä.
Opinnäytetyöni keskittyy kyseiseen toimintamallin esittelyyn sekä miten se on toiminut erilaisten tyttöryhmien keskuudessa ja mitä vaikutuksia harjoituksista on ollut tytöille.
Tytöillä nykyisin koulussa on tärkeää myös näyttää hyvältä kuin harrastaa erilaisia harrastuksia, jolloin suorittaminen alkaa näkyä koulussa ja samalla ystävien valikointi ja uskallus olla erilainen on negatiivinen asia. Halu tutustua toisiin tyttöihin voi olla vaikeaa, koska seura tekee kaltaisekseen eli ei ole halukkuutta tutustua toisiin tyttöihin, koska täytyy olla samanlainen kuin muut ryhmässä olevat.
Pojat puolestaan ovat mielestäni kaikkien kanssa hyviä kavereita, ja heidän piirissään kaikki ovat kaikkein ystäviä. Pojat puolestaan puhuvat suoremmin ja sanovat, jos joku asia mietityttää tai kiristää siinä kaveriporukassa, mutta poikien puolestaan vaikeampi näyttää tunteitaan, koska heidät heti leimataan heikoksi ihmiseksi. Ulkonäköpaineet ovat myös pojilla kovat ja tämä heijastuu vartaloihin. Mitä enemmän lihasta löytyy, sen kovempi kaveri olet.
Toimintamallin kautta pyrin poistattamaan ja auttamaan tyttöjä tutustumaan oman luokan tyttöihin paremmin, jolloin luokanhenki tulisi avoimemmaksi tyttöjen välillä sekä tiedostaa tytöille, että ihmisiä on erilaisia ja ennakko – olettamuksia ei ole hyvä tehdä ulkoisen olemuksen myötä.
Opinnäytetyöni keskittyy kyseiseen toimintamallin esittelyyn sekä miten se on toiminut erilaisten tyttöryhmien keskuudessa ja mitä vaikutuksia harjoituksista on ollut tytöille.