Luonnonkasvien elintarvikekäyttöselvitys ja kasvien status uuselintarvikeasetuksen kannalta
Kinnunen, Johanna (2013)
Kinnunen, Johanna
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101816190
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101816190
Tiivistelmä
Uuselintarvikeasetuksen (258/97) mukaan tuotteella on oltava käyttöhistoriaa elintarvikkeena vähintään yhdessä EU-jäsenvaltiossa ennen asetuksen voimaantuloa 15.5.1997, jotta sitä ei luokitella uuselintarvikkeeksi. Uuselintarvikkeilta vaaditaan markkinointilupa ennen kaupallisen hyödyntämisen aloittamista, sillä vain hyväksyttyjä uuselintarvikkeita saa saattaa markkinoille.
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli Luonnontuotealan innovaatioverkosto ja toimialan uudet mahdollisuudet (LT-INNO) -hanke, jonka päätavoitteisiin sisältyy mm. luonnontuotealan yrittäjyyden edistäminen. Opinnäytetyön tavoitteena oli yritys- ja toimijakyselyn avulla sekä yritysten internetsivuja tutkimalla kartoittaa elintarvikealalla hyödynnetyt luonnonkasvit Suomessa sekä kasvinosakohtaisesti selvittää ko. kasvien status uuselintarvikeasetuksen kannalta. Statuksen selvittelyssä hyödynnettiin useita tietolähteitä, mm. komission uuselintarvikeluetteloa, EuroFIR Nettox -kasvilistaa sekä Italian ja Belgian luetteloita ravintolisissä sallituista kasveista.
Selvityksen tulosten perusteella suurin osa luonnonkasveista vaatii uuselintarvikeasetuksen tulkinnan mukaan lisäselvityksiä saadakseen hyväksynnän kaupalliseen elintarvikekäyttöön. Hyväksyntä on mahdollista saada osoittamalla kasville merkittävä käyttöhistoria elintarvikkeena ennen uuselintarvikeasetuksen voimaantuloa tai hakemalla tuotteelle toimijakohtainen markkinointilupa, jonka saamiseksi tuotteelle on tehtävä turvallisuusselvitys. Ravintolisissä luonnonkasvien käyttö on tavanomaista elintarvikekäyttöä huomattavasti vapaampaa ja suurin osa nykyisin ravintolisissä käytetyistä luonnonkasveista/kasvinosista on hyväksytty EU:ssa ravintolisäkäyttöön. Laaditun selvityksen perusteella luonnonkasvilajeja/kasvinosia pyrittiin priorisoimaan jatkotoimenpiteitä ajatellen.
Selvitystyötä jatkettaessa tietoa kannattaa hankkia yhteistyössä elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa, sillä viranomaisilla on käytössä myös ei-julkisia tietolähteitä, joista voi olla apua uuselintarvikeluokitusten selvittämisessä. Eviran kautta kannattaa selvittää myös mahdollisuudet pienimuotoisen ravintolisäkäyttöä vastaavan elintarvikekäytön (esim. teekäyttö) sallimiseksi kansallisella tasolla tietyillä nykyisin vain ravintolisissä sallituilla kasvilajeilla/kasvinosilla.
Lisäselvitystä kaivataan myös muiden EU-maiden käytännöistä. On mahdollista, että uuselintarvikeasetuksen tulkintatavat eri EU-maissa vaihtelevat ja että muualla käytetään elintarvikkeissa samoja luonnonkasvilajeja kuin Suomessa, ilman että niitä katsotaan uuselintarvikkeiksi. Uuselintarvikeasetuksessa tai komission uuselintarviketyöryhmän ohjeistuksessa käyttöhistorian merkittävyyden arvioimisesta ei ole ehdotonta vaatimusta siitä, että käyttöhistorian olisi oltava nimenomaan kaupallista, mikä Suomessa on asetuksen tulkinta.
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli Luonnontuotealan innovaatioverkosto ja toimialan uudet mahdollisuudet (LT-INNO) -hanke, jonka päätavoitteisiin sisältyy mm. luonnontuotealan yrittäjyyden edistäminen. Opinnäytetyön tavoitteena oli yritys- ja toimijakyselyn avulla sekä yritysten internetsivuja tutkimalla kartoittaa elintarvikealalla hyödynnetyt luonnonkasvit Suomessa sekä kasvinosakohtaisesti selvittää ko. kasvien status uuselintarvikeasetuksen kannalta. Statuksen selvittelyssä hyödynnettiin useita tietolähteitä, mm. komission uuselintarvikeluetteloa, EuroFIR Nettox -kasvilistaa sekä Italian ja Belgian luetteloita ravintolisissä sallituista kasveista.
Selvityksen tulosten perusteella suurin osa luonnonkasveista vaatii uuselintarvikeasetuksen tulkinnan mukaan lisäselvityksiä saadakseen hyväksynnän kaupalliseen elintarvikekäyttöön. Hyväksyntä on mahdollista saada osoittamalla kasville merkittävä käyttöhistoria elintarvikkeena ennen uuselintarvikeasetuksen voimaantuloa tai hakemalla tuotteelle toimijakohtainen markkinointilupa, jonka saamiseksi tuotteelle on tehtävä turvallisuusselvitys. Ravintolisissä luonnonkasvien käyttö on tavanomaista elintarvikekäyttöä huomattavasti vapaampaa ja suurin osa nykyisin ravintolisissä käytetyistä luonnonkasveista/kasvinosista on hyväksytty EU:ssa ravintolisäkäyttöön. Laaditun selvityksen perusteella luonnonkasvilajeja/kasvinosia pyrittiin priorisoimaan jatkotoimenpiteitä ajatellen.
Selvitystyötä jatkettaessa tietoa kannattaa hankkia yhteistyössä elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa, sillä viranomaisilla on käytössä myös ei-julkisia tietolähteitä, joista voi olla apua uuselintarvikeluokitusten selvittämisessä. Eviran kautta kannattaa selvittää myös mahdollisuudet pienimuotoisen ravintolisäkäyttöä vastaavan elintarvikekäytön (esim. teekäyttö) sallimiseksi kansallisella tasolla tietyillä nykyisin vain ravintolisissä sallituilla kasvilajeilla/kasvinosilla.
Lisäselvitystä kaivataan myös muiden EU-maiden käytännöistä. On mahdollista, että uuselintarvikeasetuksen tulkintatavat eri EU-maissa vaihtelevat ja että muualla käytetään elintarvikkeissa samoja luonnonkasvilajeja kuin Suomessa, ilman että niitä katsotaan uuselintarvikkeiksi. Uuselintarvikeasetuksessa tai komission uuselintarviketyöryhmän ohjeistuksessa käyttöhistorian merkittävyyden arvioimisesta ei ole ehdotonta vaatimusta siitä, että käyttöhistorian olisi oltava nimenomaan kaupallista, mikä Suomessa on asetuksen tulkinta.