Liikuntakäyttäytyminen ja äitiysneuvolan liikuntaohjaus raskausdiabetesta sairastavien naisten näkökulmasta
Mielonen, Jaana; Karhunen, Petra; Katajamäki, Jonna-Riikka (2013)
Mielonen, Jaana
Karhunen, Petra
Katajamäki, Jonna-Riikka
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101416093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101416093
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvata raskausdiabetesta sairastavien naisten liikuntakäyttäyty-mistä ennen raskautta ja ennen diagnosoitua raskausdiabetesta. Tutkimuksen tarkoitus oli myös kuvata äitiysneuvolan antamaa liikuntaohjausta raskaana oleville naisille ennen diagnosoitua ras-kausdiabetesta. Tutkimuksen tavoite oli lisätä tietoa raskausdiabetesta sairastavien naisten liikunta-käyttäytymisestä ennen raskautta ja liikunnan muuttumisesta raskauden myötä. Tavoite oli myös saada tietoa äitiysneuvolan antamasta liikuntaohjauksesta raskaana oleville naisille ennen raskaus-diabeteksen diagnosointia. Lisäksi tavoite oli, että tutkimustuloksia voidaan hyödyntää käytännössä äitiysneuvolan ja äitiyspoliklinikan liikuntaohjauksessa.
Tutkimus oli määrällinen, jossa hyödynnettiin myös laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedonhankin-tamenetelmänä käytettiin itse laadittua kyselylomaketta. Tutkimuksen otoksen muodostivat Mikkelin keskussairaalan äitiyspoliklinikan raskausdiabetesta sairastavat naiset. Yhteensä otoksessa oli 63 (N=63) raskausdiabetesta sairastavaa naista ja vastausprosentti oli 63. Vastaukset analysoitiin SPSS -ohjelman avulla.
Tutkimustuloksista ilmeni, että suurin osa raskaana olevista naisista ei liiku terveysliikunnan suosi-tusten mukaisesti ennen raskautta. Yli kahdella kolmasosalla liikunta oli entisestään vähentynyt ras-kauden myötä. Noin puolet raskaana olevista naisista ei saanut liikuntaohjausta äitiysneuvolassa ennen raskausdiabeteksen toteamista. Vain muutama raskaana olevasta naisesta liikkui raskau-denajan liikuntasuositusten mukaisesti äitiysneuvolan liikuntaohjauksen jälkeen. Suurin osa raskaus-diabetesta sairastavista naisista oli sitä mieltä, että terveydenhoitaja kuunteli, kannusti, osasi kertoa raskaudenajan liikuntasuosituksista ja kohtasi heidät yksilöllisesti liikuntaohjausta annettaessa. Suu-rin osa raskausdiabetesta sairastavista naisista oli sitä mieltä, että he eivät saaneet kirjallista mate-riaalia, konkreettisia tavoitteita ei asetettu tai terveydenhoitaja ei osannut vastata kaikkiin heitä as-karruttaviin kysymyksiin. Lisäksi he eivät saaneet tietoa siitä, kuinka raskasta liikuntaa voi harrastaa raskausaikana, eikä liikuntaohjaus lisännyt heidän liikkumistaan. Raskausdiabetesta sairastavien naisten mielestä äitiysneuvolan liikuntaohjauksessa tulisi enemmän motivoida ja huomioida asiakas-lähtöisyys sekä käyttää kirjallista materiaalia. Lisäksi liikuntaohjausta tulisi antaa alkuraskaudessa sekä huomioida asiakkaan liikuntakäyttäytymistä koko raskauden ajan.
Jatkossa olisi mahdollisuus tutkia esimerkiksi laadullisin menetelmin terveydenhoitajien mielipiteitä äitiysneuvolan liikuntaohjauksesta. Tärkeää olisi myös tutkia tarkemmin äitiysneuvoloiden liikunta-ohjauksen sisältöä ja liikuntaohjauksen keinoja.
Tutkimus oli määrällinen, jossa hyödynnettiin myös laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedonhankin-tamenetelmänä käytettiin itse laadittua kyselylomaketta. Tutkimuksen otoksen muodostivat Mikkelin keskussairaalan äitiyspoliklinikan raskausdiabetesta sairastavat naiset. Yhteensä otoksessa oli 63 (N=63) raskausdiabetesta sairastavaa naista ja vastausprosentti oli 63. Vastaukset analysoitiin SPSS -ohjelman avulla.
Tutkimustuloksista ilmeni, että suurin osa raskaana olevista naisista ei liiku terveysliikunnan suosi-tusten mukaisesti ennen raskautta. Yli kahdella kolmasosalla liikunta oli entisestään vähentynyt ras-kauden myötä. Noin puolet raskaana olevista naisista ei saanut liikuntaohjausta äitiysneuvolassa ennen raskausdiabeteksen toteamista. Vain muutama raskaana olevasta naisesta liikkui raskau-denajan liikuntasuositusten mukaisesti äitiysneuvolan liikuntaohjauksen jälkeen. Suurin osa raskaus-diabetesta sairastavista naisista oli sitä mieltä, että terveydenhoitaja kuunteli, kannusti, osasi kertoa raskaudenajan liikuntasuosituksista ja kohtasi heidät yksilöllisesti liikuntaohjausta annettaessa. Suu-rin osa raskausdiabetesta sairastavista naisista oli sitä mieltä, että he eivät saaneet kirjallista mate-riaalia, konkreettisia tavoitteita ei asetettu tai terveydenhoitaja ei osannut vastata kaikkiin heitä as-karruttaviin kysymyksiin. Lisäksi he eivät saaneet tietoa siitä, kuinka raskasta liikuntaa voi harrastaa raskausaikana, eikä liikuntaohjaus lisännyt heidän liikkumistaan. Raskausdiabetesta sairastavien naisten mielestä äitiysneuvolan liikuntaohjauksessa tulisi enemmän motivoida ja huomioida asiakas-lähtöisyys sekä käyttää kirjallista materiaalia. Lisäksi liikuntaohjausta tulisi antaa alkuraskaudessa sekä huomioida asiakkaan liikuntakäyttäytymistä koko raskauden ajan.
Jatkossa olisi mahdollisuus tutkia esimerkiksi laadullisin menetelmin terveydenhoitajien mielipiteitä äitiysneuvolan liikuntaohjauksesta. Tärkeää olisi myös tutkia tarkemmin äitiysneuvoloiden liikunta-ohjauksen sisältöä ja liikuntaohjauksen keinoja.