Työikäisten diabeetikoiden potilasohjaus Salon aluesairaalan diabetespoliklinikalla
Kakko, Tuija; Virta, Annastiina (2013)
Kakko, Tuija
Virta, Annastiina
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013100715885
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013100715885
Tiivistelmä
Diabetes on maailmanlaajuinen ongelma ja hoitoon kuluu Suomessakin 15% terveydenhoidon menoista, joista suurin osa tulee vältettävissä olevien lisäsairauksien hoidosta. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää saada sairaus hyvään hoitotasapainoon mahdollisimman nopeasti. Tässä hoidonohjaus on erittäin tärkeässä asemassa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Salon aluesairaalan diabetespoliklinikalla asioivat työikäiset diabeetikot ovat saaneet tähän mennessä tietoa sairauteensa ja sen hoitoon liittyen sekä miten heidän mielestään potilasohjaus tulisi järjestää Salon aluesairaalan diabetespoliklinikalla. Tavoitteena on löytää potilaslähtöisiä keinoja potilasohjauksen välineiksi ja näin edistää avohoidon mahdollisimman hyvää toteuttamista.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella työikäisiltä diabeetikoilta (n=51) Salon aluesairaalan diabetespoliklinikalta. Vastausprosentti oli 100. Kyselylomakkeessa oli 22 Likert-asteikollista kysymystä sekä yksi avoin kysymys. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja avoin kysymys analysoitiin sisällön analyysillä.
Tuloksista käy ilmi, että 76 % vastaajista on saanut yksilöllistä ohjausta suullisesti joko paljon tai erittäin paljon. Vastaajista 74 % toivoo potilasohjauksen myös jatkuvan näin. Myös internettiä oli käytetty tiedon hakemiseen, mutta lähinnä Googlea tai muita hakukoneita. Hakukoneita erittäin paljon käyttäneitä vastaajista oli 10 %. Tulevaisuudessa hakukoneissa olevaa potilasohjausmateriaalia toivoo erittäin paljon 16 % vastaajista. Vertaistuen merkityksestä puhutaan paljon, kuitenkin vastaajista 75 %, ei ollut saanut lainkaan potilasohjausta vertaistukiryhmistä.
Yksilöllisen suullisen ohjauksen asema on siis vahva ja ainakin potilaat toivovat näin myös jatkuvan. Sitä, miksi potilaat eivät halua sähköisiä potilasohjausmenetelmiä sekä luotettavan yksilöllisen ohjauksen järjestämistä internetin kautta tulisi tulevaisuudessa tutkia. Vertaistukiryhmien todellista käyttöä ja vertaistuen merkitystä sairauden eri vaiheissa olisi hyvä tutkia tarkemmin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Salon aluesairaalan diabetespoliklinikalla asioivat työikäiset diabeetikot ovat saaneet tähän mennessä tietoa sairauteensa ja sen hoitoon liittyen sekä miten heidän mielestään potilasohjaus tulisi järjestää Salon aluesairaalan diabetespoliklinikalla. Tavoitteena on löytää potilaslähtöisiä keinoja potilasohjauksen välineiksi ja näin edistää avohoidon mahdollisimman hyvää toteuttamista.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeella työikäisiltä diabeetikoilta (n=51) Salon aluesairaalan diabetespoliklinikalta. Vastausprosentti oli 100. Kyselylomakkeessa oli 22 Likert-asteikollista kysymystä sekä yksi avoin kysymys. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja avoin kysymys analysoitiin sisällön analyysillä.
Tuloksista käy ilmi, että 76 % vastaajista on saanut yksilöllistä ohjausta suullisesti joko paljon tai erittäin paljon. Vastaajista 74 % toivoo potilasohjauksen myös jatkuvan näin. Myös internettiä oli käytetty tiedon hakemiseen, mutta lähinnä Googlea tai muita hakukoneita. Hakukoneita erittäin paljon käyttäneitä vastaajista oli 10 %. Tulevaisuudessa hakukoneissa olevaa potilasohjausmateriaalia toivoo erittäin paljon 16 % vastaajista. Vertaistuen merkityksestä puhutaan paljon, kuitenkin vastaajista 75 %, ei ollut saanut lainkaan potilasohjausta vertaistukiryhmistä.
Yksilöllisen suullisen ohjauksen asema on siis vahva ja ainakin potilaat toivovat näin myös jatkuvan. Sitä, miksi potilaat eivät halua sähköisiä potilasohjausmenetelmiä sekä luotettavan yksilöllisen ohjauksen järjestämistä internetin kautta tulisi tulevaisuudessa tutkia. Vertaistukiryhmien todellista käyttöä ja vertaistuen merkitystä sairauden eri vaiheissa olisi hyvä tutkia tarkemmin.