Sosiaaliohjaus potilaan ja omaisten tukena saattohoidon aikana
Kauppila, Virpi (2013)
Kauppila, Virpi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013091715358
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013091715358
Tiivistelmä
Kauppila, Virpi. Sosiaaliohjaus potilaan ja omaisten tukena saattohoidon aikana. Pieksämäki, syksy 2013. 48 s., 2 liitettä.
Diakonia ammattikorkeakoulu. Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaista saattohoidon sosiaaliohjaus on ja miten se saattohoitotyössä käytännössä ilmenee. Tutkimuksen aiheena oli myös tutkia sosiaalityön merkitystä saattohoidossa oleville potilaille ja heidän omaisilleen. Tavoitteena oli saatujen tutkimustulosten pohjalta pyrkiä kehittämään saattohoitotyötä.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä tamperelaisen saattohoitokodin, Pirkanmaan Hoitokodin kanssa. Tutkimusaineisto koottiin haastattelujen avulla Pirkanmaan Hoitokodin tiloissa. Haastateltavina oli yhteensä viisi henkilöä, kolme potilasta ja kaksi omaista. Tutkimuksessa käytetty menetelmä oli laadullinen tutkimus, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella saattohoidon sosiaaliohjaus näyttäytyy hyvin moninaisena ja monitahoisena toimintana, jossa tärkeintä on potilaan ja hänen omaistensa hyvinvointi. Eri toimijoiden yhteistyö on oleellista onnistuneen saattohoitotyön toteutumisessa. Saattohoidon sosiaaliohjausta ei tee ainoastaan sosiaalityöntekijä, vaan siihen osallistuu omalla tavallaan koko henkilökunta. Saattohoidossa keskeisiä sosiaaliohjauksen ilmenemismuotoja ovat neuvonta, tiedottaminen, ohjaus oikeiden palveluiden piiriin ja asioiden hoito.
Potilaat ja omaiset olivat pääosin hyvin tyytyväisiä Pirkanmaan Hoitokodin palveluihin, ja haastateltavat arvostivat sosiaaliohjausta ja saamiaan palveluja suuresti. Toimiva sosiaaliohjaus vaikuttaa positiivisesti sekä potilaiden että heidän omaistensa elämänlaatuun. Kun käytännön asiat järjestyvät, voivat saattohoidon potilaat ja omaiset keskittyä kaikkein tärkeimpiin asioihin, kuten yhdessäoloon.
Tämän tutkimuksen tulokset voivat omalta osaltaan olla mukana kehittämässä saattohoitotyötä. Jatkotutkimushaasteena voisi olla tutkia esimerkiksi saattohoidon sosiaaliohjauksen toteutumista Pirkanmaan Hoitokodin kotihoidon piirissä olevien potilaiden ja heidän omaistensa näkökulmasta. Tutkimuskohteita voisi löytyä myös sosiaalityön ja vapaaehtoistyön yhteistyöstä.
Diakonia ammattikorkeakoulu. Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaista saattohoidon sosiaaliohjaus on ja miten se saattohoitotyössä käytännössä ilmenee. Tutkimuksen aiheena oli myös tutkia sosiaalityön merkitystä saattohoidossa oleville potilaille ja heidän omaisilleen. Tavoitteena oli saatujen tutkimustulosten pohjalta pyrkiä kehittämään saattohoitotyötä.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä tamperelaisen saattohoitokodin, Pirkanmaan Hoitokodin kanssa. Tutkimusaineisto koottiin haastattelujen avulla Pirkanmaan Hoitokodin tiloissa. Haastateltavina oli yhteensä viisi henkilöä, kolme potilasta ja kaksi omaista. Tutkimuksessa käytetty menetelmä oli laadullinen tutkimus, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella saattohoidon sosiaaliohjaus näyttäytyy hyvin moninaisena ja monitahoisena toimintana, jossa tärkeintä on potilaan ja hänen omaistensa hyvinvointi. Eri toimijoiden yhteistyö on oleellista onnistuneen saattohoitotyön toteutumisessa. Saattohoidon sosiaaliohjausta ei tee ainoastaan sosiaalityöntekijä, vaan siihen osallistuu omalla tavallaan koko henkilökunta. Saattohoidossa keskeisiä sosiaaliohjauksen ilmenemismuotoja ovat neuvonta, tiedottaminen, ohjaus oikeiden palveluiden piiriin ja asioiden hoito.
Potilaat ja omaiset olivat pääosin hyvin tyytyväisiä Pirkanmaan Hoitokodin palveluihin, ja haastateltavat arvostivat sosiaaliohjausta ja saamiaan palveluja suuresti. Toimiva sosiaaliohjaus vaikuttaa positiivisesti sekä potilaiden että heidän omaistensa elämänlaatuun. Kun käytännön asiat järjestyvät, voivat saattohoidon potilaat ja omaiset keskittyä kaikkein tärkeimpiin asioihin, kuten yhdessäoloon.
Tämän tutkimuksen tulokset voivat omalta osaltaan olla mukana kehittämässä saattohoitotyötä. Jatkotutkimushaasteena voisi olla tutkia esimerkiksi saattohoidon sosiaaliohjauksen toteutumista Pirkanmaan Hoitokodin kotihoidon piirissä olevien potilaiden ja heidän omaistensa näkökulmasta. Tutkimuskohteita voisi löytyä myös sosiaalityön ja vapaaehtoistyön yhteistyöstä.