Potilasturvallisuus psykiatrisessa hoitotyössä
Hopia, Maikki (2013)
Hopia, Maikki
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013091115203
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013091115203
Tiivistelmä
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä
Laurea Lohja
Hoitotyön koulutusohjelma
Maikki Hopia
Potilasturvallisuus psykiatrisessa hoitotyössä
Vuosi 2013 Sivumäärä 78
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää potilasturvallisuuden toteutumista eräällä akuutilla suljetulla psykiatrisella osastolla sekä kuntouttavalla psykiatrisella osastolla hoitajan näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasturvallisuudesta psykiatrisessa hoitotyössä. Aihe rajattiin käsittelemään erityisesti tahdosta riippumattomassa hoidossa olevaa potilasta eristystilanteissa ja osastolla.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Potilasturvallisuutta selvitettiin teemahaastattelulla. Haastattelu toteutettiin heinäkuussa 2013 focus group -haastatteluna, johon osallistui neljä sairaanhoitajaa. Haastattelumateriaali analysoitiin induk-tiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Ryhmähaastattelussa kävi ilmi, että potilasturvallisuuden vaarantumiseen vaikuttivat osaston huonokuntoisten potilaiden määrä ja aktiviteettien epätasapaino, jotka aiheuttivat levottomuutta. Henkilökunnan valmiudet vaaratilanteissa eivät aina olleet riittävät ja sen vuoksi potilas ehti aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä vammoja omalla toiminnallaan sekä muille että itselleen. Vaaratilanteita pyrittiin ehkäisemään konfliktien ennaltaehkäisyllä, potilasta suojelevalla hoidolla, esimerkiksi vierihoidolla, hoitajien ammattitaidolla, arvoilla ja asenteilla sekä oikeanlaisella toiminnalla eristystilanteissa. Ryhmähaastattelussa ilmeni, että vaaratilanteisiin liittyi toisinaan väkivaltaa, mutta henkilökunnan ammatillisuudella pystyttiin vaikuttamaan potilaiden turvallisuuden tunteeseen.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että eristysten käyttöä harkittiin huolellisesti ja potilaalle valittiin aina vähiten rajoittava toimenpide. Eristystilanteesta luotiin mahdollisimman inhimillinen eikä eristystä jatkettu tarpeettomasti. Resurssipulan vuoksi hoitajan rauhoittava läsnäolo osaston puolella jäi välillä vähäiseksi. Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että potilasturvallisuus toteutui melko hyvin kahdella psykiatrisella osastolla.
Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää potilaiden omaisten kokemuksia potilasturvallisuuden toteutumisesta psykiatrisessa hoitotyössä ja erityisesti tahdonvastaisessa hoidossa ja pakon käytössä. Eristystä ja pakkokeinoja olisi kiinnostavaa tutkia myös ihmisoikeus-järjestöjen ja median näkökulmasta.
Asiasanat: potilasturvallisuus, eristys, mielenterveystyö, pakkokeinot.
Laurea Lohja
Hoitotyön koulutusohjelma
Maikki Hopia
Potilasturvallisuus psykiatrisessa hoitotyössä
Vuosi 2013 Sivumäärä 78
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää potilasturvallisuuden toteutumista eräällä akuutilla suljetulla psykiatrisella osastolla sekä kuntouttavalla psykiatrisella osastolla hoitajan näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasturvallisuudesta psykiatrisessa hoitotyössä. Aihe rajattiin käsittelemään erityisesti tahdosta riippumattomassa hoidossa olevaa potilasta eristystilanteissa ja osastolla.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Potilasturvallisuutta selvitettiin teemahaastattelulla. Haastattelu toteutettiin heinäkuussa 2013 focus group -haastatteluna, johon osallistui neljä sairaanhoitajaa. Haastattelumateriaali analysoitiin induk-tiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Ryhmähaastattelussa kävi ilmi, että potilasturvallisuuden vaarantumiseen vaikuttivat osaston huonokuntoisten potilaiden määrä ja aktiviteettien epätasapaino, jotka aiheuttivat levottomuutta. Henkilökunnan valmiudet vaaratilanteissa eivät aina olleet riittävät ja sen vuoksi potilas ehti aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä vammoja omalla toiminnallaan sekä muille että itselleen. Vaaratilanteita pyrittiin ehkäisemään konfliktien ennaltaehkäisyllä, potilasta suojelevalla hoidolla, esimerkiksi vierihoidolla, hoitajien ammattitaidolla, arvoilla ja asenteilla sekä oikeanlaisella toiminnalla eristystilanteissa. Ryhmähaastattelussa ilmeni, että vaaratilanteisiin liittyi toisinaan väkivaltaa, mutta henkilökunnan ammatillisuudella pystyttiin vaikuttamaan potilaiden turvallisuuden tunteeseen.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että eristysten käyttöä harkittiin huolellisesti ja potilaalle valittiin aina vähiten rajoittava toimenpide. Eristystilanteesta luotiin mahdollisimman inhimillinen eikä eristystä jatkettu tarpeettomasti. Resurssipulan vuoksi hoitajan rauhoittava läsnäolo osaston puolella jäi välillä vähäiseksi. Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että potilasturvallisuus toteutui melko hyvin kahdella psykiatrisella osastolla.
Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää potilaiden omaisten kokemuksia potilasturvallisuuden toteutumisesta psykiatrisessa hoitotyössä ja erityisesti tahdonvastaisessa hoidossa ja pakon käytössä. Eristystä ja pakkokeinoja olisi kiinnostavaa tutkia myös ihmisoikeus-järjestöjen ja median näkökulmasta.
Asiasanat: potilasturvallisuus, eristys, mielenterveystyö, pakkokeinot.