Psykiatrian kuntoutuspoliklinikoilla järjestettävän depressiokoulun vaikutuksia potilaiden arjessa selviytymiseen ja kuntoutumiseen
Koskinen, Emma; Luoma, Laura (2013)
Koskinen, Emma
Luoma, Laura
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013090915055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013090915055
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida psykiatrian kuntoutuspoliklinikoilla järjestettävän depressiokoulun vaikuttavuutta potilaiden arjessa selviytymiseen ja kuntoutumiseen sekä selvittää, kuinka potilaat itse kehittäisivät depressiokoulun toimintaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa psykiatrian kuntoutuspoliklinikoiden depressiokouluryhmätoiminnan jatkokehittämiselle.
Opinnäytetyö jatkoi aiempaa opinnäytetyötä, jossa on kehitetty psykiatristen kuntoutuspoli-klinikoiden ryhmätoimintoja vuonna 2011. Kuntoutuspoliklinikoiden henkilökunta jakoi loma-kekyselyn kaikille depressiokouluun osallistuneille potilaille kevään 2013 aikana, jonka jälkeen aineisto analysoitiin osittain määrällisesti ja osittain sisällönanalyysin avulla. Psykiatrian kuntoutuspoliklinikan henkilökunta jakoi kyselylomakkeita yhteensä 19 kappaletta, joista palautui 13 kappaletta eli 68 prosenttia. Kyselyyn vastanneista 54 prosenttia oli miehiä ja 46 prosenttia naisia. Suurin osa vastanneista oli 50-59-vuotiaita, heitä oli vastaajista 31 prosenttia. Suurin osa vastaajista, 38 prosenttia on käynyt psykiatrian kuntoutuspoliklinikalla 2-3 vuotta.
Kyselylomakkeeseen vastanneet kokivat saaneensa depressiokouluryhmästä monenlaisia työkaluja arkeensa. Depressiokouluryhmän myötä potilaat ymmärsivät sosiaalisten suhteiden merkityksen arjessa selviytymiseen. Ehdotuksia depressiokouluryhmän kehittämiseksi saatiin jonkin verran. Depressiokoulukirja ja kotitehtävät saivat potilailta sekä kritiikkiä että positiivista palautetta. Potilailla oli myös kehitysehdotuksia ryhmän organisointiin. Depressiokouluryhmästä on tehty aiemmin tutkimuksia, joihin pystyimme vertaamaan saatuja tuloksia. Johtopäätöksinä voitiin esittää, että teoria tuki kyselylomakkeen vastauksia.
Jatkotutkimuksessa opiskelijat voisivat kehittää depressiokouluryhmää saatujen kehitysehdotusten perusteella, jonka jälkeen arvioitaisiin uudelleen depressiokouluryhmän toimintaa.
Opinnäytetyö jatkoi aiempaa opinnäytetyötä, jossa on kehitetty psykiatristen kuntoutuspoli-klinikoiden ryhmätoimintoja vuonna 2011. Kuntoutuspoliklinikoiden henkilökunta jakoi loma-kekyselyn kaikille depressiokouluun osallistuneille potilaille kevään 2013 aikana, jonka jälkeen aineisto analysoitiin osittain määrällisesti ja osittain sisällönanalyysin avulla. Psykiatrian kuntoutuspoliklinikan henkilökunta jakoi kyselylomakkeita yhteensä 19 kappaletta, joista palautui 13 kappaletta eli 68 prosenttia. Kyselyyn vastanneista 54 prosenttia oli miehiä ja 46 prosenttia naisia. Suurin osa vastanneista oli 50-59-vuotiaita, heitä oli vastaajista 31 prosenttia. Suurin osa vastaajista, 38 prosenttia on käynyt psykiatrian kuntoutuspoliklinikalla 2-3 vuotta.
Kyselylomakkeeseen vastanneet kokivat saaneensa depressiokouluryhmästä monenlaisia työkaluja arkeensa. Depressiokouluryhmän myötä potilaat ymmärsivät sosiaalisten suhteiden merkityksen arjessa selviytymiseen. Ehdotuksia depressiokouluryhmän kehittämiseksi saatiin jonkin verran. Depressiokoulukirja ja kotitehtävät saivat potilailta sekä kritiikkiä että positiivista palautetta. Potilailla oli myös kehitysehdotuksia ryhmän organisointiin. Depressiokouluryhmästä on tehty aiemmin tutkimuksia, joihin pystyimme vertaamaan saatuja tuloksia. Johtopäätöksinä voitiin esittää, että teoria tuki kyselylomakkeen vastauksia.
Jatkotutkimuksessa opiskelijat voisivat kehittää depressiokouluryhmää saatujen kehitysehdotusten perusteella, jonka jälkeen arvioitaisiin uudelleen depressiokouluryhmän toimintaa.