Irrokepaperin pintaliimaus ja kalanterointi
Mäkitalo, Ville (2013)
Mäkitalo, Ville
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061814364
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061814364
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tehty Tampereen ammattikorkeakoululle tutkivana kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksena oli tutkia irrokepaperin valmistuksessa tehtävää pintaliimausta ja kalanterointia. Työn tavoitteena oli tehdä selvitys kyseisten prosessien taustoista sekä toteutuksista.
Pintaliimauksen tarkoituksena on tuoda paperille halutut pinta– ja lujuusominaisuudet. Se toteutetaan tyypillisesti filmiliimapuristimella. Paperin yläpinnalle (tarrapinta) applikoidaan pigmentistä (kaoliini) ja sideaineista (CMC & PVA) koostuva pintaliima, joka tuo yläpinnalle vaadittavan huokoisuuden sekä öljyn absorption. Taustapuoli paperista käsitellään tärkkelyksellä, jolla saadaan paperiin haluttu läpikuultavuus ja käyristymisenhallinta.
Kalanteroinnilla viimeistellään pintaliimattu paperi siten, että sille saavutetaan ominaisuudet, joita siltä vaaditaan jatkojalostuksen ja loppukäytön suhteen. Irrokepaperin kalanterointiin käytetään tyypillisesti superkalanteria (moninippikalanteri). Kalanterointi suoritetaan suuria linjapaineita käyttäen toispuoleisesti eli tarrapinta kalanteroituu jokaisessa nipissä kromipinnoitettuja terästeloja vasten ja taustapuoli polymeeriteloja vasten. Täten paperille saadaan haluttu tiiveys, kiilto ja sileys.
Pintaliimauksen ja kalanteroinnin avulla irrokepaperin ominaisuudet viimeistellään vaaditulle tasolle, jolloin siitä voidaan jalostaa hyvät irrotusominaisuudet omaavaa tarran taustapaperia. Heikko pintaliimaus aiheuttaa jatkojalostuksessa ongelmia sekä heikentää irrotusominaisuuksia. Kalanterointi siis viimeistelee paperin, eikä se yleensä vaikuta heikentävästi irrokepaperin ominaisuuksiin ilman ajo– tai tela–ongelmia. Pintaliimaus sekä kalanterointi ovat omalla tavallaan optimointiprosesseja. Pintaliimauksessa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän pintaliimaa, sen kalliin hinnan vuoksi. Kalanteroinnissa taas pyritään haluttuihin ominaisuuksiin mahdollisimman vähäisillä negatiivisilla vaikutuksilla paperiin. Molempien prosessien mahdollisimman hyvällä optimoinnilla päästään lopputulokseen, jossa säästetään raaka–ainekustannuksissa sekä saadaan aikaiseksi paperia, jolla on parhaat mahdolliset ominaisuudet.
Pintaliimauksen tarkoituksena on tuoda paperille halutut pinta– ja lujuusominaisuudet. Se toteutetaan tyypillisesti filmiliimapuristimella. Paperin yläpinnalle (tarrapinta) applikoidaan pigmentistä (kaoliini) ja sideaineista (CMC & PVA) koostuva pintaliima, joka tuo yläpinnalle vaadittavan huokoisuuden sekä öljyn absorption. Taustapuoli paperista käsitellään tärkkelyksellä, jolla saadaan paperiin haluttu läpikuultavuus ja käyristymisenhallinta.
Kalanteroinnilla viimeistellään pintaliimattu paperi siten, että sille saavutetaan ominaisuudet, joita siltä vaaditaan jatkojalostuksen ja loppukäytön suhteen. Irrokepaperin kalanterointiin käytetään tyypillisesti superkalanteria (moninippikalanteri). Kalanterointi suoritetaan suuria linjapaineita käyttäen toispuoleisesti eli tarrapinta kalanteroituu jokaisessa nipissä kromipinnoitettuja terästeloja vasten ja taustapuoli polymeeriteloja vasten. Täten paperille saadaan haluttu tiiveys, kiilto ja sileys.
Pintaliimauksen ja kalanteroinnin avulla irrokepaperin ominaisuudet viimeistellään vaaditulle tasolle, jolloin siitä voidaan jalostaa hyvät irrotusominaisuudet omaavaa tarran taustapaperia. Heikko pintaliimaus aiheuttaa jatkojalostuksessa ongelmia sekä heikentää irrotusominaisuuksia. Kalanterointi siis viimeistelee paperin, eikä se yleensä vaikuta heikentävästi irrokepaperin ominaisuuksiin ilman ajo– tai tela–ongelmia. Pintaliimaus sekä kalanterointi ovat omalla tavallaan optimointiprosesseja. Pintaliimauksessa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän pintaliimaa, sen kalliin hinnan vuoksi. Kalanteroinnissa taas pyritään haluttuihin ominaisuuksiin mahdollisimman vähäisillä negatiivisilla vaikutuksilla paperiin. Molempien prosessien mahdollisimman hyvällä optimoinnilla päästään lopputulokseen, jossa säästetään raaka–ainekustannuksissa sekä saadaan aikaiseksi paperia, jolla on parhaat mahdolliset ominaisuudet.