Peuran vanhan saha-alueen kunnostuksen yleissuunnitelma
Tiilikainen, Pentti (2013)
Tiilikainen, Pentti
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061714272
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061714272
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö pohjautuu maaperän kunnostuksen yleissuunnitelman laatimiseen. Suunnitelman kohteena oli Peuran vanha saha-alue Suonenjoella. Tavoitteena oli laatia alueelle kunnostussuunnitelma yhdistämällä kunnostus ja kaavoitus valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mahdollistamissa rajoissa. Lisäksi tavoitteena oli alueen yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Vanhalla saha-alueella on sen teollisen toiminnan loppumisen jälkeen suoritettu useita maaperän pilaantuneisuuden tutkimuksia, joissa alueella on mitattu korkeita dioksiini- ja furaanipitoisuuksia. Saha-alue on asemakaavoitettu lähinnä pientalovaltaiseen käyttötarkoitukseen mutta maaperän pilaantuneisuus on estänyt alueen ottamisen kaavan mukaiseen käyttötarkoitukseen.
Kunnostuksen yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä alueelle suunniteltiin kaavaluonnos, jonka yksi tavoite oli perinteisen massanvaihdon avulla suoritettavan maaperän kunnostuksen minimointi. Lisäksi pyrittiin minimoimaan syntyvien maamassojen kuljetus, löytämällä massoille käyttötarkoitus mahdolli-simman läheltä kunnostettavaa kohdetta. Suunnitellun kaavaluonnoksen mukaisen kunnostuksen kus-tannuksia verrattiin alueen täydellisen kunnostuksen sekä alueen nykyisen asemakaavan toteuttamisen mahdollistavaan kunnostuksen aiheuttamiin kustannuksiin. Kunnostusmallien kustannuksia laskettaessa voitiin havaita suuri, jopa nelinkertainen ero kunnostusmallien lopullisissa kustannuksissa. Maaperän kunnostuksen yleissuunnitelman valmistumisen myötä toimeksiantaja sai läpileikkauksen kunnostusmenetelmien vaikutuksesta kustannuksiin ja perinteisestä kunnostusmenetelmästä poikkeavan vaihtoehtomallin, joka mahdollisesti avartaa näkökohtia alueen kunnostukseen.
Kunnostuksen yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä alueelle suunniteltiin kaavaluonnos, jonka yksi tavoite oli perinteisen massanvaihdon avulla suoritettavan maaperän kunnostuksen minimointi. Lisäksi pyrittiin minimoimaan syntyvien maamassojen kuljetus, löytämällä massoille käyttötarkoitus mahdolli-simman läheltä kunnostettavaa kohdetta. Suunnitellun kaavaluonnoksen mukaisen kunnostuksen kus-tannuksia verrattiin alueen täydellisen kunnostuksen sekä alueen nykyisen asemakaavan toteuttamisen mahdollistavaan kunnostuksen aiheuttamiin kustannuksiin. Kunnostusmallien kustannuksia laskettaessa voitiin havaita suuri, jopa nelinkertainen ero kunnostusmallien lopullisissa kustannuksissa. Maaperän kunnostuksen yleissuunnitelman valmistumisen myötä toimeksiantaja sai läpileikkauksen kunnostusmenetelmien vaikutuksesta kustannuksiin ja perinteisestä kunnostusmenetelmästä poikkeavan vaihtoehtomallin, joka mahdollisesti avartaa näkökohtia alueen kunnostukseen.