Ihmisen näköaisti ja kamera : perusteita pienen syvyysterävyyden käytölle kamerassa
Vierkens, Erik (2013)
Vierkens, Erik
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061113771
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061113771
Tiivistelmä
Aluksi yritän hahmottaa sitä, mitä ihminen ympäröivästä todellisuudesta näkee. Ihmissilmin näkyvä valo on peruslähtökohta. Opinnäytetyössäni yritin löytää syitä siihen, miksi liikkuvassa kuvassa, keskeisen ilmaisukeinon, eli syvyysterävyysalueen hallinta on nyt suuren kiinnostuksen kohde erityisesti televisiotuotannoissa. Uudet välineet ovat tuoneet ilmaisukeinon myös televisiotuotantoihin, joka ennen mahdollista vain elokuvatuotannoissa.
Opinnäytetyössä käytän esimerkkejä Yle Fem -kanavan Pixel-ohjelmasta, jossa juontojen kuvaamiseen käytetään suurikennoista järjestelmäkameraa. Lähtökohtana oli vertailla ihmissilmän ja pieneen syvyysterävyyteen pystyvän kameran optisia ominaisuuksia keskenään. Jos yhtäläisyyksiä näköaistin ja kameran välillä on paljon, se voisi selittää kasvavaa kiinnostusta pienen syvyysterävyyden käytölle televisiotuotannossa.
Aluksi on selvitetty miten kameralla voidaan toteuttaa pieni syvyysterävyys. Silmän optisia ominaisuuksia on verrattu kameraan. Menetelminä ovat olleet tiedonhankinta eri lähteistä kuten erikoiskirjallisuudesta, ja useista internetin tietolähteistä sekä omia havaintojani pienestä syvyysterävyydestä kuvaajan työssäni. Optisia ilmiöitä on testattu kameralla, joista on kuvalliset esimerkit, ja tuloksista on tehty taulukot. Toinen keino on ollut todentaa ilmiöitä paperilla, kynällä ja viivoittimella optiikan perussääntöjen avulla. Kaaviokuvat ovat piirroskokeilujeni tuloksia.
Monissa yhteyksissä tulivat vastaan kameran ja ihmissilmän yhtäläisyydet, mikä ei ole yllättävää. Kameran kuva on tehty ihmissilmin nähtäväksi. Valikoiva tarkennus kameralla muistuttaa suuresti silmän toimintaa. Siksi pieni syvyysterävyys ja tarkennuksen muutos otoksen aikana voivat tuntua luonnolliselta.
Opinnäytetyössä käytän esimerkkejä Yle Fem -kanavan Pixel-ohjelmasta, jossa juontojen kuvaamiseen käytetään suurikennoista järjestelmäkameraa. Lähtökohtana oli vertailla ihmissilmän ja pieneen syvyysterävyyteen pystyvän kameran optisia ominaisuuksia keskenään. Jos yhtäläisyyksiä näköaistin ja kameran välillä on paljon, se voisi selittää kasvavaa kiinnostusta pienen syvyysterävyyden käytölle televisiotuotannossa.
Aluksi on selvitetty miten kameralla voidaan toteuttaa pieni syvyysterävyys. Silmän optisia ominaisuuksia on verrattu kameraan. Menetelminä ovat olleet tiedonhankinta eri lähteistä kuten erikoiskirjallisuudesta, ja useista internetin tietolähteistä sekä omia havaintojani pienestä syvyysterävyydestä kuvaajan työssäni. Optisia ilmiöitä on testattu kameralla, joista on kuvalliset esimerkit, ja tuloksista on tehty taulukot. Toinen keino on ollut todentaa ilmiöitä paperilla, kynällä ja viivoittimella optiikan perussääntöjen avulla. Kaaviokuvat ovat piirroskokeilujeni tuloksia.
Monissa yhteyksissä tulivat vastaan kameran ja ihmissilmän yhtäläisyydet, mikä ei ole yllättävää. Kameran kuva on tehty ihmissilmin nähtäväksi. Valikoiva tarkennus kameralla muistuttaa suuresti silmän toimintaa. Siksi pieni syvyysterävyys ja tarkennuksen muutos otoksen aikana voivat tuntua luonnolliselta.