Isänä vankilassa : Isien kokemuksia tuen tarpeesta isyyteensä
Anttila, Terhi; Lukkarla, Anne-Mari (2013)
Anttila, Terhi
Lukkarla, Anne-Mari
Hämeen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060713493
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060713493
Tiivistelmä
Opinnäytetyön yhteistyökumppaneina toimivat Hämeenlinnan Yhdyskuntaseuraamuslaitos sekä Hämeenlinnan Vanajan vankila. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanki-isien tuen tarve isyyden vahvistamiseen vankilassa sekä vapautumisen jälkeen. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen ja tärkeä, koska aikaisempia tutkimuksia vanki-isien asemasta, tuen tarpeesta tai isyydestä on tehty vain vähän.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui kuntouttavasta toiminnasta rikosseuraamusalalla, isyydestä ja vanhemmuudesta. Lisäksi opinnäytetyössä käsiteltiin rikosseuraamuksia, perhetyötä sekä sosiaalipedagogista näkökulmaa vankilatyössä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2013 ja aineistonkeruumenetelmänä tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa käytettiin haastatteluja. Haastatteluihin osallistui kuusi isää, joista kolme suorittivat rangaistusta avovankilassa ja kolme Yhdyskuntaseuraamustoimiston alaisuudessa.
Tutkimus osoitti, että vanki-isät kokevat pärjäävänsä itsenäisesti isyydessään eivätkä kaipaa isyyteen erityistä tukea, koska se syntyy heillä luonnostaan. Kuitenkin isä-lapsi- tapaamisten ja yhteydenpidon tukeminen käytännössä nähtiin tärkeänä asiana. Avolaitosten tarjoamiin tukimuotoihin ja tapaamisten sekä yhteydenpidon määrään oltiin melko tyytyväisiä, kun taas suljettujen vankiloiden perhetyön puutetta sekä vanhempi-lapsi -tapaamisten vähyyttä kritisoitiin.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui kuntouttavasta toiminnasta rikosseuraamusalalla, isyydestä ja vanhemmuudesta. Lisäksi opinnäytetyössä käsiteltiin rikosseuraamuksia, perhetyötä sekä sosiaalipedagogista näkökulmaa vankilatyössä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2013 ja aineistonkeruumenetelmänä tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa käytettiin haastatteluja. Haastatteluihin osallistui kuusi isää, joista kolme suorittivat rangaistusta avovankilassa ja kolme Yhdyskuntaseuraamustoimiston alaisuudessa.
Tutkimus osoitti, että vanki-isät kokevat pärjäävänsä itsenäisesti isyydessään eivätkä kaipaa isyyteen erityistä tukea, koska se syntyy heillä luonnostaan. Kuitenkin isä-lapsi- tapaamisten ja yhteydenpidon tukeminen käytännössä nähtiin tärkeänä asiana. Avolaitosten tarjoamiin tukimuotoihin ja tapaamisten sekä yhteydenpidon määrään oltiin melko tyytyväisiä, kun taas suljettujen vankiloiden perhetyön puutetta sekä vanhempi-lapsi -tapaamisten vähyyttä kritisoitiin.