Automaattisen hälytys- ja häiriöilmoitushallinnan laadun kehittäminen
Pekki, Teemu (2013)
Pekki, Teemu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412716
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412716
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli tutkia keinoja vähentää tietoliikenneoperaattori Elisa Oyj:n auto-maattisesti luotuja aiheettomia häiriöilmoituksia ja parantaa hälytys- ja häiriöilmoituskäsittelyn laatua. Lisäksi tavoitteena oli avata hälytyshallintajärjestelmän logiikkaa.
Teoreettisessa osuudessa selvitettiin tietoliikenneoperaattorin verkonhallinnan sekä automaattisen hälytys- ja häiriöilmoitushallinnan toimintaa. Lisäksi hälytysten korrelaatiotekniikoiden selvittäminen oli keskeistä hälytyshallinnan paremmaksi ymmärtämiseksi. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää.
Häiriöilmoitushallinta osoittautui problemaattiseksi, jos automaattisen hälytyshallinnan toi-mintatapaa ei tunneta tarpeeksi hyvin. Häiriöilmoituksien vähentäminen edellyttää jatkuvaa optimointia hälytyshallinnan korrelaatiotekniikoissa, koska verkon tiedot ja monimuotoistuva rakenne ovat nopeasti muuttuvia. Myös eri teknologioiden erityispiirteet muodostavat haasteita hälytyshallinnan tehokkaaseen optimoimiseen.
Hälytyshallintajärjestelmän tietokannan tiedosta ei ollut aikaisempaa analyysia, joten pää-komponenttien löytämiseksi tehtiin pääkomponenttianalyysi. Suuresta joukosta muuttujia noin 93 % muuttujien varianssista selittyi neljällä eri pääkomponentilla. Pääkomponentit nimettiin seuraavasti: kohde, aika, viesti ja ryhmä. Lisäksi analyysin avulla löydettiin häiriöilmoituksia, joiden alkuperäinen hälytysviesti oli kuittautunut. Tämän pohjalta tehtiin kehityshanke hälytys- ja häiriöilmoitushallintajärjestelmien integroimiseksi, jotta kahdensuuntaiset toiminnot näiden kahden eri järjestelmän välillä onnistuu. Tämä tuo noin 19 % säästön turhissa häiriöilmoituksissa sekä turhan manuaalisen työn määrässä noin 1,26 työkuukauden säästön vuositasolla.
Teoreettisessa osuudessa selvitettiin tietoliikenneoperaattorin verkonhallinnan sekä automaattisen hälytys- ja häiriöilmoitushallinnan toimintaa. Lisäksi hälytysten korrelaatiotekniikoiden selvittäminen oli keskeistä hälytyshallinnan paremmaksi ymmärtämiseksi. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää.
Häiriöilmoitushallinta osoittautui problemaattiseksi, jos automaattisen hälytyshallinnan toi-mintatapaa ei tunneta tarpeeksi hyvin. Häiriöilmoituksien vähentäminen edellyttää jatkuvaa optimointia hälytyshallinnan korrelaatiotekniikoissa, koska verkon tiedot ja monimuotoistuva rakenne ovat nopeasti muuttuvia. Myös eri teknologioiden erityispiirteet muodostavat haasteita hälytyshallinnan tehokkaaseen optimoimiseen.
Hälytyshallintajärjestelmän tietokannan tiedosta ei ollut aikaisempaa analyysia, joten pää-komponenttien löytämiseksi tehtiin pääkomponenttianalyysi. Suuresta joukosta muuttujia noin 93 % muuttujien varianssista selittyi neljällä eri pääkomponentilla. Pääkomponentit nimettiin seuraavasti: kohde, aika, viesti ja ryhmä. Lisäksi analyysin avulla löydettiin häiriöilmoituksia, joiden alkuperäinen hälytysviesti oli kuittautunut. Tämän pohjalta tehtiin kehityshanke hälytys- ja häiriöilmoitushallintajärjestelmien integroimiseksi, jotta kahdensuuntaiset toiminnot näiden kahden eri järjestelmän välillä onnistuu. Tämä tuo noin 19 % säästön turhissa häiriöilmoituksissa sekä turhan manuaalisen työn määrässä noin 1,26 työkuukauden säästön vuositasolla.