Sairaudentunnottomuus skitsofreniassa : Keinoja lisätä hoitoon sitoutumista
Sneck, Mirka (2013)
Sneck, Mirka
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412704
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412704
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli käsitellä sairaudentunnottomuuden, hoitoon sitoutumisen ja erilaisten hoitotyön keinojen yhteyttä skitsofreniaa sairastavan potilaan hoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia selitysmalleja sairaudentunnottomuudesta nykytutkimuksessa esitetään. Lisäksi tavoitteena oli kuvata sellaisia hoitotyön keinoja, joilla hoitoon sitoutumista voitaisiin sairaudentunnottomilla skitsofreniapotilailla lisätä.
Metodina käytettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää sovellettuna. Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia CINAHL, PubMed, EBSCO ja COCHRANE- tietokannoista. Haut rajattiin vuosiin 2000- 2013. Pääosa löydetystä tutkimuskirjallisuudesta on englanninkielistä. Aineisto luokiteltiin teemoittelun avulla.
Keskeisiksi tuloksiksi sairaudentunnottomuuden selitysmalleina nousivat: 1) psykologinen defenssimalli, 2) neuropsykologinen malli, 3) kognitiivinen selitysmalli sekä 4) näkökulmia yhdistelevä malli. Psykologinen defenssimalli on väistymässä muiden selitysmallien tieltä. Hoitoon sitoutumisen lisäämisen keinoina sairaudentunnottomilla skitsofreniapotilailla tulivat esille 1) selviytymiskäyttäytymisen lisääminen, 2) sairauden oireiden normalisointi, 3) potilaiden yksilöllisyyden huomioiminen, 4) varhaisen tuen tarpeellisuus ja 5) psykoedukaatio. Hoitoon sitoutumisen lisäämisen keinot saivat pääosin tukea opinnäytteen taustakirjallisuudesta.
Johtopäätöksinä esitetään, että hoitotieteen alalle kaivattaisiin lisää suomenkielistä tutkimusta sairaudentunnottomuudesta. Erityisesti tietoa skitsofreniapotilaiden hoitoon sitoutumisen lisäämisen keinoista tarvitaan. Myös konkreettisten hoitotyön toimintamallien kehittäminen sairaudentunnoltaan heikkojen skitsofreniapotilaiden auttamiseksi olisi hyödyllistä.
Metodina käytettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää sovellettuna. Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia CINAHL, PubMed, EBSCO ja COCHRANE- tietokannoista. Haut rajattiin vuosiin 2000- 2013. Pääosa löydetystä tutkimuskirjallisuudesta on englanninkielistä. Aineisto luokiteltiin teemoittelun avulla.
Keskeisiksi tuloksiksi sairaudentunnottomuuden selitysmalleina nousivat: 1) psykologinen defenssimalli, 2) neuropsykologinen malli, 3) kognitiivinen selitysmalli sekä 4) näkökulmia yhdistelevä malli. Psykologinen defenssimalli on väistymässä muiden selitysmallien tieltä. Hoitoon sitoutumisen lisäämisen keinoina sairaudentunnottomilla skitsofreniapotilailla tulivat esille 1) selviytymiskäyttäytymisen lisääminen, 2) sairauden oireiden normalisointi, 3) potilaiden yksilöllisyyden huomioiminen, 4) varhaisen tuen tarpeellisuus ja 5) psykoedukaatio. Hoitoon sitoutumisen lisäämisen keinot saivat pääosin tukea opinnäytteen taustakirjallisuudesta.
Johtopäätöksinä esitetään, että hoitotieteen alalle kaivattaisiin lisää suomenkielistä tutkimusta sairaudentunnottomuudesta. Erityisesti tietoa skitsofreniapotilaiden hoitoon sitoutumisen lisäämisen keinoista tarvitaan. Myös konkreettisten hoitotyön toimintamallien kehittäminen sairaudentunnoltaan heikkojen skitsofreniapotilaiden auttamiseksi olisi hyödyllistä.