"Kun se on vaan kiva": Päiväkodin henkilökunnan ja lasten ajatuksia lasten välisestä ystävyydestä
Hytti, Noora; Laine, Erika (2013)
Hytti, Noora
Laine, Erika
Hämeen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412696
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412696
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päiväkodin lasten ja henkilökunnan ajatuksia lasten välisestä ystävyydestä. Tavoitteena oli saada henkilökunta kiinnittämään erityistä huomiota lasten välisiin ystävyyssuhteisiin ja niiden tukemiseen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Nummen varhaiskasvatuskeskuksen kanssa.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin lasten välistä ystävyyttä sosiaalisten taitojen ja sosiaalisen kehityksen näkökulmasta. Lisäksi perehdytään lasten tapoihin toimia ryhmässä. Tarkastelun kohteena olivat myös lasten vertaissuhteisiin liittyvät haasteet sekä aikuisen rooli lasten välisissä suhteissa.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu toteutettiin haastattelemalla lapsia ja henkilökunnan jäseniä. Haastattelut olivat ryhmämuotoisia teemahaastatteluja. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että lapsen sosiaalisella statuksella on päiväkodissa suuri vaikutus ja että lapsen saamalla maineella on taipumus olla hyvin pysyvä. Tutkimuksessa todettiin, että lasten välistä ystävyyttä tuetaan päiväkodissa monin tavoin, mutta siinä olisi vielä kehitettävääkin. Tutkimuksen tuloksissa näkyi selvästi, että lapset kuvaavat ystäviään yleensä kokonaisvaltaisilla ilmauksilla, kuten ’kiva’. Tutkimustuloksista ilmenee myös, että ystävyys on lapsille niin abstrakti aihe, että heidän on vaikea käsitellä sitä. Tutkimusprosessin tuloksena oli, että tutkittavien ryhmien henkilökunta alkoi ajatella lasten välistä ystävyyttä uudella tavalla ja kiinnitti siihen enemmän huomiota.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin lasten välistä ystävyyttä sosiaalisten taitojen ja sosiaalisen kehityksen näkökulmasta. Lisäksi perehdytään lasten tapoihin toimia ryhmässä. Tarkastelun kohteena olivat myös lasten vertaissuhteisiin liittyvät haasteet sekä aikuisen rooli lasten välisissä suhteissa.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu toteutettiin haastattelemalla lapsia ja henkilökunnan jäseniä. Haastattelut olivat ryhmämuotoisia teemahaastatteluja. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että lapsen sosiaalisella statuksella on päiväkodissa suuri vaikutus ja että lapsen saamalla maineella on taipumus olla hyvin pysyvä. Tutkimuksessa todettiin, että lasten välistä ystävyyttä tuetaan päiväkodissa monin tavoin, mutta siinä olisi vielä kehitettävääkin. Tutkimuksen tuloksissa näkyi selvästi, että lapset kuvaavat ystäviään yleensä kokonaisvaltaisilla ilmauksilla, kuten ’kiva’. Tutkimustuloksista ilmenee myös, että ystävyys on lapsille niin abstrakti aihe, että heidän on vaikea käsitellä sitä. Tutkimusprosessin tuloksena oli, että tutkittavien ryhmien henkilökunta alkoi ajatella lasten välistä ystävyyttä uudella tavalla ja kiinnitti siihen enemmän huomiota.