Kun nuori ei mene kouluun
Pelkonen, Liisa (2013)
Pelkonen, Liisa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060112317
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060112317
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena olivat yläasteikäiset koulusta kieltäytyvät nuoret, joilla koulupoissaoloihin ei liittynyt oppimisvaikeuksia tai muita tutkimuksissa todettuja erityisiä syitä. Opinnäytetyön viitekehyksessä koulusta kieltäytyminen määriteltiin nuorten tietoiseksi valinnaksi, johon vaikuttivat nuorten kehitysvaiheeseen ja yleiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät. Viitekehyksessä määriteltiin lisäksi pitkäaikaisista koulupoissaoloista johtuvaa yksinäisyyttä ja syrjäytymisriskiä. Koulusta kieltäytymistä tarkasteltiin opinnäytetyössä yksilön, syrjäytymisen ja osallisuuden näkökulmasta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millä toimenpiteillä nuoret oli saatu palaamaan kouluun ja oliko muutosta pyritty saamaan itse nuoriin vai nuoren lähiympäristöön. Tarkoituksen oli myös löytää poissaoloihin vaikuttavia taustatekijöitä. Tutkimuskysymyksiä olivat ”Millä keinoilla koulusta kieltäytyvät nuoret on saatu palaamaan kouluun?” ja ”Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että nuori on palannut kouluun?” Tutkimusaineistona olleet 19 koti- ja ulkomaista interventiota kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Interventioissa toiminnan muutos liittyi lähinnä nuoren, vanhempien, koulun ja muiden toimijoiden, kuten projektityöntekijöiden sekä mm. nuoriso- ja sosiaalitoimen väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Nuorten koulupoissaolojen taustatekijöitä olivat heikot kotiolot, koulun huono ilmapiiri, läsnä olevan aikuisen tuen puute sekä nuorten heikko osallisuus heihin liittyvissä asioissa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuorten yksilöllisen tukemisen lisäksi interventioissa kiinnitettiin huomiota ympäristön uudenlaiseen toimintaan ja ajatteluun. Koulusta kieltäytymistä ei nähty vain nuorten ongelmana, vaan tukea tarjottiin myös vanhemmille ottamalla heidät tiiviisti mukaan työskentelyyn. Koulun sisäisen toimintakulttuurin lisäksi pyrittiin kehittämään koulun ja sen ulkopuolisten tahojen välistä yhteistyötä. Tulosten tärkein merkitys palveluiden kehittämisen kannalta on osoittaa kodeille, kouluille ja päättäjille, että nuorten tarpeet ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia. Konkreettista tukea antavan, läsnä olevan aikuisen lisäksi korostuvat lähiympäristön rakenteiden, riittävän pitkäaikaisen tuen saamisen sekä toimijoiden välisen yhteistyön ja asenteiden merkitys.