Perhepäivähoitajien ammatillisuutta tukeva vertaisryhmä : "Tää on ollu kuin aarreryhmä"
Kekäle, Leea (2013)
Kekäle, Leea
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053011980
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053011980
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kokeilla vertaisryhmää perhepäivähoidon kehittämisen menetelmänä. Siinä pidettiin Joensuun kaupungin yhden päivähoitoalueen kuudelle perhepäivähoitajalle ammatillisuutta tukevaa vertaisryhmää. Perhepäivähoitajia osallistettiin toimintaan luovien menetelmien avulla. Toiseksi ohjaajaksi ryhmään saatiin päivähoidon perhetyön lastentarhanopettaja ja tällä tavalla lähentyi perhepäivähoidon ja perhetyön toiminta.
Toteutin opinnäytetyön laadullisen tutkimuksen menetelmillä. Tein perhepäivähoitajille alku- ja loppukartoituskyselyt, sekä vertaisryhmän loputtua pidin heille ryhmähaastattelun. Näiden aineistojen avulla kirjoitin tutkimustulokset, joita pohdin teoreettisen viitekehyksen kautta ja yhdistin aiempiin tutkimuksiin.
Tuloksien mukaan perhepäivähoitajat kokevat, että tällaisella ryhmällä on suuri merkitys heidän työstressinsä vähenemiselle ja lisäksi ryhmässä olo lähentää heidän suhdettaan hoitolapsiin. Hoitajat saavat vertaisryhmästä paljon apua ammatillisuudelleen ja kaipaamaansa vertaistukea yksin tehtävään työhön. Tutkimus viittaa siihen, että tällaisen ammatillisuutta tukevan vertaisryhmän kautta on mahdollista lähteä kehittämään perhepäivähoidon laatua. Jatkotutkimuksen aiheita voi olla, kuinka hoitajien positiiviset kokemukset siirtyvät lapsiryhmään ja muuttuuko perhepäivähoidon laatu paremmaksi hoitajien ammatillisuutta tukevan vertaisryhmän avulla, jos kaikki hoitajat käyvät sen.
Toteutin opinnäytetyön laadullisen tutkimuksen menetelmillä. Tein perhepäivähoitajille alku- ja loppukartoituskyselyt, sekä vertaisryhmän loputtua pidin heille ryhmähaastattelun. Näiden aineistojen avulla kirjoitin tutkimustulokset, joita pohdin teoreettisen viitekehyksen kautta ja yhdistin aiempiin tutkimuksiin.
Tuloksien mukaan perhepäivähoitajat kokevat, että tällaisella ryhmällä on suuri merkitys heidän työstressinsä vähenemiselle ja lisäksi ryhmässä olo lähentää heidän suhdettaan hoitolapsiin. Hoitajat saavat vertaisryhmästä paljon apua ammatillisuudelleen ja kaipaamaansa vertaistukea yksin tehtävään työhön. Tutkimus viittaa siihen, että tällaisen ammatillisuutta tukevan vertaisryhmän kautta on mahdollista lähteä kehittämään perhepäivähoidon laatua. Jatkotutkimuksen aiheita voi olla, kuinka hoitajien positiiviset kokemukset siirtyvät lapsiryhmään ja muuttuuko perhepäivähoidon laatu paremmaksi hoitajien ammatillisuutta tukevan vertaisryhmän avulla, jos kaikki hoitajat käyvät sen.