Sulfaattimaan valumavesien hallintakeinot Siikajoen valuma-alueella
Honkakoski, Maria (2013)
Honkakoski, Maria
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052911726
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052911726
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Ruukin koeaseman sulfaattimaan ojituskokeen tuloksia. Tuloksia tarkastellaan säätösalaojituksen ja säätökastelun sekä kuivatusveden kierrätyksen osalta. Opinnäytetyön tilaaja oli Haku-hanke ja erityisesti hankkeen osatoteuttaja MTT.
Ojituskokeen koekenttä perustettiin Ruukin koeasemalle vuonna 2009. Kentälle kaivettiin salaojat sulfaattikerrokseen, joka on syntynyt n. 8500 vuotta sitten Itämeren Litorina-vaiheen aikana. Ojitusalueita oli kokeella kolme: normaali salaojitus, säätösalaojitus sekä säätökastelu ja kuivatusveden kierrätys. Kokeessa seurattiin salaojakaivojen pinnankorkeutta sekä veden laatua vesinäytteiden avulla. Tässä opinnäytetyössä käsitellään Suomen ympäristöpalvelun vedenlaatutuloksia vuosilta 2010-2011. Tulokset kertovat kaikilta osin alhaisesta pH:sta sekä vaihtelevan suurista metallien määristä salaojakaivojen vedessä.
Säätösalaojitus ja säätökastelu ovat molemmat suhteellisen tehokkaita sulfaattimaiden happamien valumavesien hallintakeinoja mutta säätösalaojitus on huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Se vaatii vähemmän sekä investointeja että seurantaa. Säätökastelulla pohjaveden pintaa voidaan säädellä tehokkaammin, mutta se on hallintakeinona huomattavasti kalliimpi vaihtoehto ja vaateliaampi hoitaa. Molemmilla salaojitusmenetelmillä voidaan hallita vesistöihin pääseviä happamuuspiikkejä kovimpien ylivaluntojen aikaan keväällä ja syksyllä.
Opinnäytetyön myötä valmistui myös pieni opaslehtinen, jossa sulfaattimaa-ilmiö on kuvattu yksinkertaisesti. Opaslehtisessä on myös kerrottu pääpiirteittäin säätösalaojituksesta ja säätökastelusta sekä niihin saatavista tukimuodoista. Tarkoituksena oli koota tietoa lähinnä alueen viljelijöiden käyttöön pieneen ja nopeasti luettavaan muotoon. Sulfaattimaiden aiheuttamat vesistöhaitat tulivat suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2006, jolloin poikkeuksellisen kuiva kesä kuivatti maakerrokset syvälle Siikajoen valuma-alueella. Kuivan kauden jälkeiset runsaat vesisateet huuhtoivat happamuutta vesistöihin aiheuttaen mm. kalakuolemia.
Ojituskokeen koekenttä perustettiin Ruukin koeasemalle vuonna 2009. Kentälle kaivettiin salaojat sulfaattikerrokseen, joka on syntynyt n. 8500 vuotta sitten Itämeren Litorina-vaiheen aikana. Ojitusalueita oli kokeella kolme: normaali salaojitus, säätösalaojitus sekä säätökastelu ja kuivatusveden kierrätys. Kokeessa seurattiin salaojakaivojen pinnankorkeutta sekä veden laatua vesinäytteiden avulla. Tässä opinnäytetyössä käsitellään Suomen ympäristöpalvelun vedenlaatutuloksia vuosilta 2010-2011. Tulokset kertovat kaikilta osin alhaisesta pH:sta sekä vaihtelevan suurista metallien määristä salaojakaivojen vedessä.
Säätösalaojitus ja säätökastelu ovat molemmat suhteellisen tehokkaita sulfaattimaiden happamien valumavesien hallintakeinoja mutta säätösalaojitus on huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Se vaatii vähemmän sekä investointeja että seurantaa. Säätökastelulla pohjaveden pintaa voidaan säädellä tehokkaammin, mutta se on hallintakeinona huomattavasti kalliimpi vaihtoehto ja vaateliaampi hoitaa. Molemmilla salaojitusmenetelmillä voidaan hallita vesistöihin pääseviä happamuuspiikkejä kovimpien ylivaluntojen aikaan keväällä ja syksyllä.
Opinnäytetyön myötä valmistui myös pieni opaslehtinen, jossa sulfaattimaa-ilmiö on kuvattu yksinkertaisesti. Opaslehtisessä on myös kerrottu pääpiirteittäin säätösalaojituksesta ja säätökastelusta sekä niihin saatavista tukimuodoista. Tarkoituksena oli koota tietoa lähinnä alueen viljelijöiden käyttöön pieneen ja nopeasti luettavaan muotoon. Sulfaattimaiden aiheuttamat vesistöhaitat tulivat suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2006, jolloin poikkeuksellisen kuiva kesä kuivatti maakerrokset syvälle Siikajoen valuma-alueella. Kuivan kauden jälkeiset runsaat vesisateet huuhtoivat happamuutta vesistöihin aiheuttaen mm. kalakuolemia.