Raskausdiabeteksen hoidonohjaus: Mitkä tekijät edistävät tai estävät hoidonohjausta?
Hassan, Hamdi Abdi (2013)
Hassan, Hamdi Abdi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052911553
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052911553
Tiivistelmä
Raskausdiabetes on ensimmäisen kerran ilmenevä sokeriaineenvaihdunnan muutos, jonka on todettu lisääntyvän raskaana olevilla naisilla. Raskauden aikana raskaushormonien erittymisen ansiosta haiman erittämän insuliinin tuotanto heikkenee, jolloin veren sokeripitoisuus nousee. Raskausdiabetes altistaa tyypin 2 diabetekselle myöhemmin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää raskausdiabeteksen hoidonohjauksessa, mitkä tekijät edistävät tai estävät hoidonohjausta. Aihetta lähestyttiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen systemaattisesti valittujen aineistojen pohjalta.
Aineiston keruussa käytettiin Melinda, Medic sekä Pubmed – tietokantoja ja haut tehtiin syksyllä 2012 kirjastovirkailijan avustuksella. Opinnäytetyöhön on valittu yhteensä viisi tutkimusta, joista kolme tutkimusta liittyvät raskausdiabeteksen hoidonohjaukseen ja kaksi tutkimusta ovat tehty ainoastaan hoidonohjauksen näkökulmasta. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tämän opinnäytetyön tuloksissa kävi ilmi, että raskausdiabeteksen hoidonohjausta edistävät laadukas ohjaus, sosiaalinen tuki sekä hoitohenkilöstön ammatillinen osaaminen. Laadukas ohjaus on voimavarojen vahvistamista, ajan käytön suunnittelua, kokonaisvaltaista ohjausta sekä kommunikointia. Sosiaalinen tuki sisältää perheen, yhteisön sekä hoitohenkilöstön tukea sekä kannustusta. Hoitohenkilöstön ammatillinen osaaminen sisältää tukimenetelmien hallinnan sekä ammatillisen osaamisen, joka on tärkeässä asemassa raskausdiabetesäitien hoidonohjauksessa. Raskausdiabeteksen hoidonohjausta estäväksi tekijäksi muodostui hoitohenkilöstön tuen puute. Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat tärkeässä asemassa raskausdiabeteksen hoidonohjauksen onnistumisen kannalta ja sen takia onkin tärkeää, että raskausdiabetesäiti saa tarvittavan tuen ohjauksessa. Tuen puute hoidonohjauksessa muodostui henkisen sekä tiedollisen tuen puutteesta. Kyseisten tuen osa-alueiden puutteellinen toteutuminen heikentää raskausdiabeteksen hoidonohjausta.
Elintapaneuvonnan avulla voidaan vaikuttaa sairauteen ja sen ansiosta pystytään estämään tyypin 2 diabeteksen kehittymistä myöhäisemmässä vaiheessa. Elintapaneuvonta sisältää ensisijaisesti terveellisen ruokavalion omaksumisen, fyysisestä aktiivisuudesta huolehtimisen sekä verensokerin omaseurannan. Insuliinihoitoon turvaudutaan vasta sen jälkeen, kun todetaan, että terveelliset elämäntavat eivät riitä hallitsemaan verensokeriarvoja.
Jatkossa olisi hyvä tehdä lisää tutkimuksia raskausdiabeteksen hoidonohjauksesta, koska raskausdiabeteksen on todettu kasvavan väestössä. Terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat vaikuttaa aktiivisella elintapaneuvonnalla tyypin 2 diabeteksen puhkeamista raskausdiabetesäideillä tulevaisuudessa. Terveellisestä elintapaneuvonnasta hyötyy koko perhe.
Aineiston keruussa käytettiin Melinda, Medic sekä Pubmed – tietokantoja ja haut tehtiin syksyllä 2012 kirjastovirkailijan avustuksella. Opinnäytetyöhön on valittu yhteensä viisi tutkimusta, joista kolme tutkimusta liittyvät raskausdiabeteksen hoidonohjaukseen ja kaksi tutkimusta ovat tehty ainoastaan hoidonohjauksen näkökulmasta. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tämän opinnäytetyön tuloksissa kävi ilmi, että raskausdiabeteksen hoidonohjausta edistävät laadukas ohjaus, sosiaalinen tuki sekä hoitohenkilöstön ammatillinen osaaminen. Laadukas ohjaus on voimavarojen vahvistamista, ajan käytön suunnittelua, kokonaisvaltaista ohjausta sekä kommunikointia. Sosiaalinen tuki sisältää perheen, yhteisön sekä hoitohenkilöstön tukea sekä kannustusta. Hoitohenkilöstön ammatillinen osaaminen sisältää tukimenetelmien hallinnan sekä ammatillisen osaamisen, joka on tärkeässä asemassa raskausdiabetesäitien hoidonohjauksessa. Raskausdiabeteksen hoidonohjausta estäväksi tekijäksi muodostui hoitohenkilöstön tuen puute. Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat tärkeässä asemassa raskausdiabeteksen hoidonohjauksen onnistumisen kannalta ja sen takia onkin tärkeää, että raskausdiabetesäiti saa tarvittavan tuen ohjauksessa. Tuen puute hoidonohjauksessa muodostui henkisen sekä tiedollisen tuen puutteesta. Kyseisten tuen osa-alueiden puutteellinen toteutuminen heikentää raskausdiabeteksen hoidonohjausta.
Elintapaneuvonnan avulla voidaan vaikuttaa sairauteen ja sen ansiosta pystytään estämään tyypin 2 diabeteksen kehittymistä myöhäisemmässä vaiheessa. Elintapaneuvonta sisältää ensisijaisesti terveellisen ruokavalion omaksumisen, fyysisestä aktiivisuudesta huolehtimisen sekä verensokerin omaseurannan. Insuliinihoitoon turvaudutaan vasta sen jälkeen, kun todetaan, että terveelliset elämäntavat eivät riitä hallitsemaan verensokeriarvoja.
Jatkossa olisi hyvä tehdä lisää tutkimuksia raskausdiabeteksen hoidonohjauksesta, koska raskausdiabeteksen on todettu kasvavan väestössä. Terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat vaikuttaa aktiivisella elintapaneuvonnalla tyypin 2 diabeteksen puhkeamista raskausdiabetesäideillä tulevaisuudessa. Terveellisestä elintapaneuvonnasta hyötyy koko perhe.