Kehitysvammaisten ryhmäkotien turvallisuuden kehittäminen pelastussuunnittelulla
Bourdache, Kaci (2013)
Bourdache, Kaci
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811213
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811213
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, onko pelastussuunnittelulla vaikutusta hoitolai-tosten ja palvelu- ja tukiasumisen turvallisuuteen. Sen selvittämiseksi valittiin tutkimuksen kohderyhmäksi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston kehitysvammaisten ryhmäkodit. Tutkimusmenetelmäksi valittiin toimintatutkimus, jossa oli kolme vaihetta: alkukartoitus, pelas-tussuunnitteluprosessi (toteutusvaihe) ja loppukartoitus.
Opinnäytetyön lopputuotteen tarkoituksena oli luoda pelastussuunnittelun työkalut sairaaloiden vanhainkotien, suljettujen rangaistuslaitosten sekä palvelu- ja tukiasuntojen ja muihin näihin verrattaviin asuinrakennuksiin ja tiloihin, joissa asuvien toimintakyky on tavanomaista huonompi. Työkaluissa otetaan huomioon sekä pelastuslain että työturvallisuuslain vaatimukset. Näitä työkaluja ovat turvallisuus- ja pelastussuunnitelman runkodokumentti, kattava opas pelas-tussuunnitteluun ja muita hyödyllisiä asiakirjoja. Nämä työkalut olivat myös tärkein osa toimintatutkimuksen toteutusta. Tutkimuksen tulokset puolestaan muokkasivat työkaluja lo-pulliseen muotoonsa.
Toimintatutkimus toteutettiin seuraavalla tavalla: alkukartoitusvaiheessa tutkimusryhmä teki käynnin kaikkiin 30 ryhmäkotiin niiden vastuuhenkilön kanssa arvioidakseen turvallisuustasoa. Alkukartoituksessa tehtiin myös turvallisuustietoisuuskysely ryhmäkodeissa työskenteleville. Toteutusvaiheessa ryhmäkodeista vastaaville esimiehille annettiin koulutusta ja ohjeita pelas-tussuunnitteluun sekä ensimmäinen versio työkaluista. Myöhemmässä vaiheessa tehtiin jälki-kartoitus, jossa toistettiin ryhmäkotien käynnit ja kysely. Samalla kysyttiin myös suoraa palautetta työkalujen käyttäjiltä. Vertaamalla loppukartoituksen tuloksia alkukartoitukseen pyrittiin selvittämään onko pelastussuunnitteluprosessilla vaikutusta turvallisuustasoon kehitysvammaisten ryhmäkodeissa. Tulokset voidaan helposti yleistää kaikkiin hoitolaitoksiin ja palvelu- ja tu-kiasumiseen. Tulosten vertailun ja palaute myös muokkasivat asiakirjat lopulliseen muotoonsa, mikä teki niistä työni lopputuotoksen. Kyseiset dokumentit ovat tämän raportin liitteenä ja myös vapaasti saatavilla internetissä.
Työn johtopäätöksenä oli, että pelastussuunnitteluprosessilla on myönteinen vaikutus turvalli-suuteen. Kuitenkin vaikutus turvallisuustietoisuuteen työntekijöiden keskuudessa oli vähäinen, tämä voidaan selittää sillä, että useimmissa ryhmäkodeissa suunnitteluprosessi viivästyi ja siksi ne eivät joko saaneet suunnitelmia valmiiksi tai pystyneet tiedottamaan niiden sisällöstä henkilökunnalle. Tästä ja myös haastateltujen antamien vastausten perusteella voidaan päätellä, että kunnollinen pelastussuunnittelu vaatii aikaa ja resursseja, eikä sitä voida aina suorittaa tehokkaasti päivittäisen työnteon ohessa.
Opinnäytetyön lopputuotteen tarkoituksena oli luoda pelastussuunnittelun työkalut sairaaloiden vanhainkotien, suljettujen rangaistuslaitosten sekä palvelu- ja tukiasuntojen ja muihin näihin verrattaviin asuinrakennuksiin ja tiloihin, joissa asuvien toimintakyky on tavanomaista huonompi. Työkaluissa otetaan huomioon sekä pelastuslain että työturvallisuuslain vaatimukset. Näitä työkaluja ovat turvallisuus- ja pelastussuunnitelman runkodokumentti, kattava opas pelas-tussuunnitteluun ja muita hyödyllisiä asiakirjoja. Nämä työkalut olivat myös tärkein osa toimintatutkimuksen toteutusta. Tutkimuksen tulokset puolestaan muokkasivat työkaluja lo-pulliseen muotoonsa.
Toimintatutkimus toteutettiin seuraavalla tavalla: alkukartoitusvaiheessa tutkimusryhmä teki käynnin kaikkiin 30 ryhmäkotiin niiden vastuuhenkilön kanssa arvioidakseen turvallisuustasoa. Alkukartoituksessa tehtiin myös turvallisuustietoisuuskysely ryhmäkodeissa työskenteleville. Toteutusvaiheessa ryhmäkodeista vastaaville esimiehille annettiin koulutusta ja ohjeita pelas-tussuunnitteluun sekä ensimmäinen versio työkaluista. Myöhemmässä vaiheessa tehtiin jälki-kartoitus, jossa toistettiin ryhmäkotien käynnit ja kysely. Samalla kysyttiin myös suoraa palautetta työkalujen käyttäjiltä. Vertaamalla loppukartoituksen tuloksia alkukartoitukseen pyrittiin selvittämään onko pelastussuunnitteluprosessilla vaikutusta turvallisuustasoon kehitysvammaisten ryhmäkodeissa. Tulokset voidaan helposti yleistää kaikkiin hoitolaitoksiin ja palvelu- ja tu-kiasumiseen. Tulosten vertailun ja palaute myös muokkasivat asiakirjat lopulliseen muotoonsa, mikä teki niistä työni lopputuotoksen. Kyseiset dokumentit ovat tämän raportin liitteenä ja myös vapaasti saatavilla internetissä.
Työn johtopäätöksenä oli, että pelastussuunnitteluprosessilla on myönteinen vaikutus turvalli-suuteen. Kuitenkin vaikutus turvallisuustietoisuuteen työntekijöiden keskuudessa oli vähäinen, tämä voidaan selittää sillä, että useimmissa ryhmäkodeissa suunnitteluprosessi viivästyi ja siksi ne eivät joko saaneet suunnitelmia valmiiksi tai pystyneet tiedottamaan niiden sisällöstä henkilökunnalle. Tästä ja myös haastateltujen antamien vastausten perusteella voidaan päätellä, että kunnollinen pelastussuunnittelu vaatii aikaa ja resursseja, eikä sitä voida aina suorittaa tehokkaasti päivittäisen työnteon ohessa.