Soluproliferaatiomenetelmien validoiminen virtaussytometrian avulla
Mäkkylä, Heidi (2013)
Lataukset:
Mäkkylä, Heidi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811171
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811171
Tiivistelmä
Insinöörityön tarkoituksena oli testata solujen proliferaation ja solusyklin tutkimiseen tarkoitettuja värjäystapoja ja verrata niiden toimivuutta käyttäen näytteiden analysoimiseen virtaussytometriä.
Virtaussytometria on yksittäisiä soluja ja niiden ominaisuuksia tutkiva tieteenala. Näytteen solupopulaatioiden tunnistaminen perustuu nestevirrassa liikkuvien solujen ja virtaussytometrin valonlähteen vuorovaikutuksen mittaamiseen. Useiden erilaisten kaupallisten fluoresoivien väriaineiden avulla voidaan virtaussytomerillä analysoida mm. solun nukleiinihappojen määrää, jolloin saadaan tietoa missä solusyklin vaiheessa solu on.
Solusykli on tapahtuma, jonka aikana solun DNA kahdentuu ja jonka päätteeksi solu jakaantuu kahdeksi tytärsoluksi. Solusykli jakaantuu neljään eri vaiheeseen eli G1-, S-, G2- ja M-vaiheisiin. Solusyklin tutkiminen antaa tietoa solun tilasta ja hyvinvoinnista.
Värjäyksissä mitattiin solujen DNA-pitoisuutta, jonka avulla saatiin tietää, missä vaiheessa solusykliä solut olivat. Tieto siitä, kuinka iso osa tutkittavista soluista oli kussakin solusyklin vaiheessa, antoi tietoa solujen jakaantumisen tilasta. Työssä käytettiin PI-värjäystä ja kaupallisia EdU- ja BrdU-värjäystestejä. Tutkittavina soluina työssä käytettiin HeLa- ja HEK 293 -soluja.
Tulosten perusteella PI-värjäys on toimiva tapa solusyklin tutkimiseen. Testatuista kaupallisista värjäystesteistä BrdU-testi osoittautui luotettavammaksi ja paremmin toimivaksi kuin EdU-testi, kun haluttiin tutkia solusykliä ja solujen proliferaatiota yhtä aikaa.
Virtaussytometria on yksittäisiä soluja ja niiden ominaisuuksia tutkiva tieteenala. Näytteen solupopulaatioiden tunnistaminen perustuu nestevirrassa liikkuvien solujen ja virtaussytometrin valonlähteen vuorovaikutuksen mittaamiseen. Useiden erilaisten kaupallisten fluoresoivien väriaineiden avulla voidaan virtaussytomerillä analysoida mm. solun nukleiinihappojen määrää, jolloin saadaan tietoa missä solusyklin vaiheessa solu on.
Solusykli on tapahtuma, jonka aikana solun DNA kahdentuu ja jonka päätteeksi solu jakaantuu kahdeksi tytärsoluksi. Solusykli jakaantuu neljään eri vaiheeseen eli G1-, S-, G2- ja M-vaiheisiin. Solusyklin tutkiminen antaa tietoa solun tilasta ja hyvinvoinnista.
Värjäyksissä mitattiin solujen DNA-pitoisuutta, jonka avulla saatiin tietää, missä vaiheessa solusykliä solut olivat. Tieto siitä, kuinka iso osa tutkittavista soluista oli kussakin solusyklin vaiheessa, antoi tietoa solujen jakaantumisen tilasta. Työssä käytettiin PI-värjäystä ja kaupallisia EdU- ja BrdU-värjäystestejä. Tutkittavina soluina työssä käytettiin HeLa- ja HEK 293 -soluja.
Tulosten perusteella PI-värjäys on toimiva tapa solusyklin tutkimiseen. Testatuista kaupallisista värjäystesteistä BrdU-testi osoittautui luotettavammaksi ja paremmin toimivaksi kuin EdU-testi, kun haluttiin tutkia solusykliä ja solujen proliferaatiota yhtä aikaa.