”Kun on pimeetä ni mä luulen että jossakin on mörkö!” – Lasten median käyttö ja mediaan liittyvät pelot
Pinta, Lotta (2013)
Pinta, Lotta
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811153
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tutkia 5–6 -vuotiaiden lasten median käyttöä kotona sekä mediaan liit-tyviä pelkoja. Työn tavoitteena oli myös selvittää vanhempien näkemyksiä lastensa sähköisen median käytöstä ja kartoittaa vanhempien roolia siinä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytin vanhemmille suunnattua puolistrukturoitua kysely-lomaketta sekä lasten haastatteluja. Haastattelut toteutettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Mikkelin yhdistyksen Marskin päiväkodissa ja kyselylomakkeet toimitettiin päiväkodin kautta. Haastatteluiden lisäksi lapset tuottivat piirustuksen, joka kulki otsikolla ”Minä supersankarina”, nämä tuotokset ovat liitettynä työhön. Haastatteluun osallistui yhteensä 14 lasta. Haastattelun ohella käytin pelkomittaria, jonka avulla lapset näyttivät kuinka kovan pelon tunteen pelot heille aiheuttivat.
Tämän opinnäytetyön tuloksista selviää, että lapset käyttivät erilaisia medioita varsin monipuolisesti ja vaihtelevia määriä. Suosituin medialaite lasten keskuudessa oli televisio, jota käyttivät kaikki 14 lasta. Lapset katsoivat televisiosta pääsääntöisesti lapsille suunnattuja ohjelmia, mutta yksittäisiä poikkeuksia-kin löytyi. Kaikissa perheissä oli sääntöjä liittyen median käyttöön kotona. Käyttöä rajattiin ajallisesti sekä mediasisältöihin liittyen.. Vanhemmat osallistuivat lasten median käyttöön kaikissa perheissä. Van-hemmat katsoivat lastensa kanssa yhdessä ohjelmia, mutta myös seurasivat median sisältöjä taustalta. Vanhemmat kokivat tärkeäksi myös keskustelun yhdessä lastensa kanssa median sisällöistä.
Yhtenä työn tavoitteena oli tarkastella lasten pelkoja ja niiden yhteyttä mediaan. Kaikki 14 lasta mainitsivat vähintään yhden pelon. 5–6 –vuotiaiden lasten yleisin pelko oli pimeä. Varsinaisia mediaan liittyviä pelkoja oli vain kolmella lapsella. Näitä olivat muun muassa pelottavat ohjelmat. Kuitenkin yksitoista lasta oli nähnyt televisiosta jotain mikä oli saanut heidät pelkäämään. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että harvat lapset ovat saaneet varsinaisia pelkoja mediasta, mutta melkein kaikki lapset ovat nähneet joitakin pelottavia mediasisältöjä.
Tämän opinnäytetyön tuloksista selviää, että lapset käyttivät erilaisia medioita varsin monipuolisesti ja vaihtelevia määriä. Suosituin medialaite lasten keskuudessa oli televisio, jota käyttivät kaikki 14 lasta. Lapset katsoivat televisiosta pääsääntöisesti lapsille suunnattuja ohjelmia, mutta yksittäisiä poikkeuksia-kin löytyi. Kaikissa perheissä oli sääntöjä liittyen median käyttöön kotona. Käyttöä rajattiin ajallisesti sekä mediasisältöihin liittyen.. Vanhemmat osallistuivat lasten median käyttöön kaikissa perheissä. Van-hemmat katsoivat lastensa kanssa yhdessä ohjelmia, mutta myös seurasivat median sisältöjä taustalta. Vanhemmat kokivat tärkeäksi myös keskustelun yhdessä lastensa kanssa median sisällöistä.
Yhtenä työn tavoitteena oli tarkastella lasten pelkoja ja niiden yhteyttä mediaan. Kaikki 14 lasta mainitsivat vähintään yhden pelon. 5–6 –vuotiaiden lasten yleisin pelko oli pimeä. Varsinaisia mediaan liittyviä pelkoja oli vain kolmella lapsella. Näitä olivat muun muassa pelottavat ohjelmat. Kuitenkin yksitoista lasta oli nähnyt televisiosta jotain mikä oli saanut heidät pelkäämään. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että harvat lapset ovat saaneet varsinaisia pelkoja mediasta, mutta melkein kaikki lapset ovat nähneet joitakin pelottavia mediasisältöjä.