Kuvakokojen käyttötavat ja merkitykset : Vertailtuna elokuvaan Muistot
Mäkinen, Jasper (2013)
Mäkinen, Jasper
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811147
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052811147
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkin miten eri kuvakokoja on käytetty eri ohjaajien elokuvissa. Saadakseni parhaan kontrastin eri ohjaajien eri metodien välille, vertailen pääasiassa laajakuvien ja lähikuvien käyttöä. Opinnäytetyöni taiteellinen osio on Muistot-niminen dokumenttielokuva, jossa maahanmuuttajat kertovat elokuvan ääniraidalla muistoista kotimaastaan, samalla kun näytän kuvaruudulla heidän elämäänsä Suomessa, heidän nykyisessä kotimaassaan. Suurin ongelma elokuvassani oli sitten välittää katsojalle tarina heidän nykyisestä elämästään Suomessa puhtaasti visuaalisin keinoin, sillä ääniraitaa käytettiin jo kertomaan tarinaa heidän menneestä elämästään.
Tässä opinnäytetyössä kerron eri tavoista joilla eri ohjaajat ovat käyttäneet kuvakerrontaansa kertoakseen tarinansa, niin fiktio- kuin dokumenttielokuvissa. Lähikuvat ovat erinomainen tapa mennä syvemmälle kuvaan ja löytää yksityiskohtia, jotka eivät heti tule ilmi, oli se sitten jokin koskettava yksityiskohta näyttelijäsuorituksessa tai pieni toiminta, jota katsoja ei olisi muuten nähnyt. Laajakuvat puolestaan ovat jotain, mikä on ollut osa elokuvaa taidemuodon alusta alkaen ja laajakuvista on tullut suosikki itseilmaisun muoto monelle ohjaajalle.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sanoma, jonka elokuvantekijä pyrki välittämään kuvakokojen käytöllään, on sitoutunut hyvin syvällisellä tavalla hänen henkilökohtaiseen tapaansa nähdä maailma. On mahdollista ilmaista lähestulkoon mitä tahansa kuvakokojen käytöllä, kunhan se saa alkunsa tekijän subjektiivisesta näkökulmasta maailmaan.
Tässä opinnäytetyössä kerron eri tavoista joilla eri ohjaajat ovat käyttäneet kuvakerrontaansa kertoakseen tarinansa, niin fiktio- kuin dokumenttielokuvissa. Lähikuvat ovat erinomainen tapa mennä syvemmälle kuvaan ja löytää yksityiskohtia, jotka eivät heti tule ilmi, oli se sitten jokin koskettava yksityiskohta näyttelijäsuorituksessa tai pieni toiminta, jota katsoja ei olisi muuten nähnyt. Laajakuvat puolestaan ovat jotain, mikä on ollut osa elokuvaa taidemuodon alusta alkaen ja laajakuvista on tullut suosikki itseilmaisun muoto monelle ohjaajalle.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sanoma, jonka elokuvantekijä pyrki välittämään kuvakokojen käytöllään, on sitoutunut hyvin syvällisellä tavalla hänen henkilökohtaiseen tapaansa nähdä maailma. On mahdollista ilmaista lähestulkoon mitä tahansa kuvakokojen käytöllä, kunhan se saa alkunsa tekijän subjektiivisesta näkökulmasta maailmaan.