Subjektiivinen elokuvakerronta ja point-of-view otos
Keränen, Janne (2013)
Keränen, Janne
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052711137
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052711137
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia mitä subjektiivinen elokuvakerronta on ja millä keinoin sitä luodaan. Työn ydin keskittyy tutkimaan POV-otosta sekä yleisesti subjektiivisen ja objektiivisen kuvan suhdetta. Työssä käydään läpi seikkoja, joita elokuvan pääkuvaajan täytyy ottaa huomioon niin kuvasuunnittelussa kuin teknisissä valinnoissaan, pyrkimyksenään luoda subjektiivista elokuvakerrontaa. Tämän pohjalta pohditaan millaista subjektiivinen ja objektiivinen kuvakerronta on. Työssä on keskitytty tekijöihin, jotka vaikuttavat näkökulman valintaan sekä siihen kuinka elokuvantekijä luo mahdollisimman vahvan yhteyden, samaistumisen, katsojan ja kuvattavan henkilöhahmon välille. Opinnäytetyön aineistona on käytetty sekä teoreettisia lähteitä, että käytännön elokuvaesimerkkejä. Opinnäytetyössä havainnollistetaan aihetta muun muassa tekijän opinnäytetyöelokuvan Metsästysmaan sekä taide-elokuvan Fall Downin kautta. Työn viimeisessä osiossa on tehty kaksi kohtausanalyysiä POV-otosta esimerkillisesti käyttävistä elokuvista. Tutkimusta tehdään sekä yleisesti, että kauhuelokuvagenren kontekstissa.
Subjektiivinen otos antaa katsojalle näkymän henkilöhahmon ajatuksiin ja tuntetilaan. Subjektiivisen kuvan eri muodot jaetaan yleisesti viiteen kategoriaan, joita ovat POV-otos, takauma, puhdas mielikuva, kuvitteellinen- tai fantasiakerronta ja objektiivisen subjektivisointi. Subjektiivinen elokuvakerronta puolestaan muodostuu useammasta elementistä ja pelkkä subjektiivinen kuva ei vielä takaa subjektiivista kokemusta. Subjektiivinen suhde henkilöhahmoon voidaan saada aikaan myös objektiivisen kuvan keinoin, objektiivis-subjektiivisella otoksella. Vaikka elokuvan kuvakerronta koostuu sekä subjektiivisista, että objektiivisista otoksista, se on kuitenkin tavalla tai toisella aina subjektiivista. Elokuvantekijän tavoitteena on saada katsoja samaistumaan elokuvan henkilöhahmoihin. Samaistumiseen vaaditaan, että katsoja näkee henkilöhahmossa piirteitä, jotka ovat hänelle itselleen tuttuja tai sellaisia ominaisuuksia, joita hän toivoisi itsellään olevan. POV-otos ei yksinään välttämättä riitä samaistumisen saavuttamiseen, vaan katsojan on nähtävä myös ulkoisesti miltä henkilöhahmo näyttää ja kuinka hän käyttäytyy. POV-otoksessa katsoja jakaa henkilöhahmon kanssa elokuvallisen ajan ja paikan ja katsoja ei tiedä enempää eikä vähempää kuin itse henkilöhahmo. Sen ohella, että POV-otos näyttää mitä nähdään, se voi myös näyttää kuinka henkilöhahmo näkee. POV-otos on olellinen osa subjektiivista elokuvakerrontaa ja myös objektiivisen kuvan avulla voidaan luoda subjektiivinen näkymä henkilöhahmon sisimpään. Lopulta nämä kaksi yhdessä luovat kokonaisvaltaisimman subjektiivisen kokemuksen.
Subjektiivinen otos antaa katsojalle näkymän henkilöhahmon ajatuksiin ja tuntetilaan. Subjektiivisen kuvan eri muodot jaetaan yleisesti viiteen kategoriaan, joita ovat POV-otos, takauma, puhdas mielikuva, kuvitteellinen- tai fantasiakerronta ja objektiivisen subjektivisointi. Subjektiivinen elokuvakerronta puolestaan muodostuu useammasta elementistä ja pelkkä subjektiivinen kuva ei vielä takaa subjektiivista kokemusta. Subjektiivinen suhde henkilöhahmoon voidaan saada aikaan myös objektiivisen kuvan keinoin, objektiivis-subjektiivisella otoksella. Vaikka elokuvan kuvakerronta koostuu sekä subjektiivisista, että objektiivisista otoksista, se on kuitenkin tavalla tai toisella aina subjektiivista. Elokuvantekijän tavoitteena on saada katsoja samaistumaan elokuvan henkilöhahmoihin. Samaistumiseen vaaditaan, että katsoja näkee henkilöhahmossa piirteitä, jotka ovat hänelle itselleen tuttuja tai sellaisia ominaisuuksia, joita hän toivoisi itsellään olevan. POV-otos ei yksinään välttämättä riitä samaistumisen saavuttamiseen, vaan katsojan on nähtävä myös ulkoisesti miltä henkilöhahmo näyttää ja kuinka hän käyttäytyy. POV-otoksessa katsoja jakaa henkilöhahmon kanssa elokuvallisen ajan ja paikan ja katsoja ei tiedä enempää eikä vähempää kuin itse henkilöhahmo. Sen ohella, että POV-otos näyttää mitä nähdään, se voi myös näyttää kuinka henkilöhahmo näkee. POV-otos on olellinen osa subjektiivista elokuvakerrontaa ja myös objektiivisen kuvan avulla voidaan luoda subjektiivinen näkymä henkilöhahmon sisimpään. Lopulta nämä kaksi yhdessä luovat kokonaisvaltaisimman subjektiivisen kokemuksen.