Romanttista venäläistä pianomusiikkia kahdella kitaralla
Timoshenko, Dmitri (2013)
Timoshenko, Dmitri
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052711029
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052711029
Tiivistelmä
Kitaralle sovittaminen on nykypäivänä tärkeä osa kitaransoittajan ammattia. Sillä on mahdollisuus tulla esille ja saada esiintymismahdollisuuksia. Nykyään on erittäin paljon hyviä soittajia, jotka soittavat hienolla äänenvärillä ja loistavalla tekniikalla, mutta aika usein he soittavat samoja kappaleita ja ohjelmistoa, mikä minun mielestäni on liikaa toistoa. Luulen myös, että kitaristit tarvitsevat uutta ohjelmistoa. Olen huomannut, että viime aikoina on ollut sellaisia ihmisiä, jotka ohjelmiston valitsemisessa ottavat huomioon oman syntymäpaikkansa, henkilökohtaisen taustansa ja kokemuksensa. Esimerkiksi Cecilio Perera – joka on meksikolainen kitaristi – soittaa paljon meksikolaista ja kuubalaista musiikkia. Minun mielestäni tämä on kannattavaa toimintaa, sillä luulen, että meksikolaista musiikkia pystyy parhaiten esittämään muusikko, joka tuntee hyvin meksikolaisen kulttuurin. Tällöin lopputulos on vaikuttava. Tämän takia päätin itse tutkia enemmän venäläistä musiikkia ja sovittaa sitä kitaralle. Uskon, että tämän kautta kehitän sekä venäläistä kulttuuria että kitaraohjelmistoa. Jokaisen kulttuurissa toimivan ihmisen tehtävä on kehittää oman maan kulttuuria, ja vaikka synnyin Virossa venäläisessä perheessä, tunnen itseni venäläisenä. Siitä onkin puhetta minun opinnäytetyössäni. Francisco Tárrega on tehnyt 1800-luvulla loistavia sovituksia F. Chopinin pianomusiikista. Tämä on ollut minulle suurena inspiraationa minun opinnäytetyössäni. Tárrega on pyrkinyt laajentamaan klassisen kitaran ohjelmistoa, mahdollisuuksia ja kokeilemaan uutta. Myös nykyajan kitaravirtuoosi Kazuhito Yamashita on tehnyt sovituksia esimerkiksi I. Stravinskyn Tulilinnusta ja M. Musorgskin Näyttelykuvista. Minulla on tässä vaiheessa sellainen päämäärä, että haluan sovittaa pikemmin melodista musiikkia kuin virtuoosimusiikkia. Äärimmäisen vaikeat sovitukset Yamashitalta kuulostavat kyllä vaikuttavalta kun näitä soittaa kitaralla, mutta uskon, että ei tarvitse mennä niin pitkälle, jos haluaa tehdä mielenkiintoisia sovituksia. Sillä olen sitä mieltä, että Yamashitan tapauksessa työ, mitä tulee tehdä kappaleen opeteltavaksi sekä lopputulos eivät ole tasapainossa. Sovittaessa oppii paljon uutta kyseessä olevan aikakauden musiikista ja myös oppii tuntemaan sen monipuolisemmin. Vielä yksi hyvä syy oppia sovittamista on, että oppii ajatella asiaa mahdollisemman monipuolisesti ja oppia kyseenalaistamaan jonkun muun sovituksen kappaleesta. Usein kuitenkin huomaan, että monet nuoret kitaristit ja eivät halua vaivaantua ja soittavat jo valmiista sovituksesta. Itsekin olin sellainen, mutta tehdessä opinnäytetyötäni oli pakko mennä pidemmälle ja sieltä löytyi äärimmäisen mielenkiintoinen maailma! Elämässä on välillä tärkeä nousta korkeammalle omasta laiskuudesta ja omista peloista. Sen jälkeen näet enemmän mahdollisuuksia maailmassa ja pääset elämässä pidemmälle. Sen jälkeen olet paljon onnellisempi kuin ennen. Tärkeä on ymmärtää, että jos ryhtyy sovittamaan musiikkia, täytyy suurenpiirtein tietää, mikä voi toimia kunkin soittimella. Ei ole järkeä ottaa vain jonkun kappaleen ja yritä tehdä siitä "jotain". Sovittaja usein tarvitsee säveltäjän työkaluja. Esimerkiksi pitäisi ymmärtää tehtävä. Tarkoitan sen ymmärtämistä, mitä uutta sovituksella halutaan tuoda musiikkiin. Halutaanko sovituksella auttaa säveltäjää, onko musiikki sovituksen jälkeen parempaa, tuoko sovitus musiikkiin uusia merkityksiä? Näihin kysymyksiin vastattuaan sovittaja voi paremmin ymmärtää, mitä välineitä tulisi käyttää, ja mitä on vältettävä. Jos sovituksesta tulisi huonompi kuin alkuperäinen teos, ei ole kannattavaa tehdä sitä ollenkaan. Toinen tärkeä seikka on tyylin tunteminen. Täytyy tietää tarkalleen, mitä tyyliä musiikki edustaa. Edustaako se esimerkiksi klassismia, romantiikkaa tai impressionismia? Kolmas tekijä on tietoisuus kappaleen rakenteesta ja muodosta. Rakenteen ja muodon tunteminen auttavat kappaleen uudelleenmuokkauksessa. Tämä on tärkeää, koska muodon laiminlyönti ja musiikillisten lakien rikkominen aiheuttaa kuulijalle väsymystä. Neljäs osa-alue on harmonian tunteminen. Tärkeä on myös lähde- ja kohdesoittimen hallitseminen ja tunteminen. Jokaisella soitimella on äänen erityispiirteitä, tekniikkaa ja luonnolliset rajoitteet sävelaloissa, ja jos sovittaja ei ota näitä rajoituksia huomioon, on hankala saavuttaa luonnollista ääntä. Yleensä kaikkea epätavallista tulisi käyttää erittäin huolellisesti. Toivon, että minun sovitukseni tuottavat soittajille ja kuuntelijoille suurta iloa ja hauskoja hetkiä. Toivon myös, että kitaristit rohkeasti sovittaisivat kitaralle pianomusiikkia ja musiikkia, jota ei ole alun perin sävelletty kitaralle, sillä kitaralla on arvokas paikka muiden soittimien joukossa. Lisäksi kitaralla on laajempi ja monipuolisempi ohjelmisto kuin ennen. Haluaisin kannustaa muita kitaristeja sovittamaan kitaralle musiikkia ja laajentamaan käytettävissä olevaa kitaraohjelmistoa.
20.5.2013
Turussa
20.5.2013
Turussa