Ihmeellinen olento : ihmetys ja välitila näyttämöllisinä metaforina
Rajala, Alma (2013)
Rajala, Alma
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052410653
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052410653
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tutkii ruumiinfenomenologista filosofiaa teatteriesityksen inspiraationa, mutta myös laajemmin teatteriajattelun välineenä. Kirjoitelma kietoutuu taiteellisen opinnäytetyöni Unicornis – Ihmeellinen olento ympärille, ja esityksen teema, kohtaaminen, antaa teeman myös kirjoitelmalle.
Esittelen ensin Edmund Husserlin ja Maurice Merleau-Pontyn ajattelua havait-semisesta ja toisen kohtaamisesta. Tämä fenomenologinen filosofia etsii puhdasta havaintoa ja puhdasta havaitsevaa minää purkaen systemaattisesti kaikki väitteet ja arvostelmat, joiden varassa tieteellinen käsitys maailmasta yleensä on. Merleau-Ponty tuo fenomenologiaan ruumiillisuuden osoittaen, että puhdas kokija on itse asiassa ruumiillinen subjekti, ei pelkkä tietoisuus.
Luce Irigaray, jonka filosofia on ollut erityisenä inspiraationa taiteelliselle opinnäytetyölleni, kehittää fenomenologiaa sukupuolen näkökulmasta. Irigaray hahmottelee sukupuolieron etiikkaa, joka perustuisi kahden eri sukupuolen tunnustetulle erilaisuudelle, ja niiden tasavertaiselle kohtaamiselle. Kohtaaminen vaatisi toteutuakseen ihmettelyn asennetta sekä kunnioittavaa välitilaa kahden subjektin välissä.
Käytän näitä käsitteitä näyttämöllisinä metaforina nukketeatterissa, eli rajaan tästä työstä pois esiintyjien todelliset kokemukset. Samalla hahmottelen omaa teatterinäkemystäni, jolle fenomenologinen filosofia antaa uusia käyttökelpoisia ilmauksia. Pohdin nukketeatteria välitilojen taiteena, jossa ihmetys on ominaista, ja jolle ihmetys voisi luoda jopa taiteellisen perustan. Sitä luonnehtisi kunnioittava välitila, ennakolta määrittelemättömyys ja uutta luova näyttämökieli.
Lopuksi kuvaan muutaman kohtauksen taiteellisesta opinnäytetyöstäni. Tarkastelen niitä rinnakkain Luce Irigaraylta siteeraamieni tekstikatkelmien kanssa avatakseni sitä, miten filosofia tätä esitystä inspiroi, ja miten filosofiset tekstit saivat näyttämöllisen muodon.
Esittelen ensin Edmund Husserlin ja Maurice Merleau-Pontyn ajattelua havait-semisesta ja toisen kohtaamisesta. Tämä fenomenologinen filosofia etsii puhdasta havaintoa ja puhdasta havaitsevaa minää purkaen systemaattisesti kaikki väitteet ja arvostelmat, joiden varassa tieteellinen käsitys maailmasta yleensä on. Merleau-Ponty tuo fenomenologiaan ruumiillisuuden osoittaen, että puhdas kokija on itse asiassa ruumiillinen subjekti, ei pelkkä tietoisuus.
Luce Irigaray, jonka filosofia on ollut erityisenä inspiraationa taiteelliselle opinnäytetyölleni, kehittää fenomenologiaa sukupuolen näkökulmasta. Irigaray hahmottelee sukupuolieron etiikkaa, joka perustuisi kahden eri sukupuolen tunnustetulle erilaisuudelle, ja niiden tasavertaiselle kohtaamiselle. Kohtaaminen vaatisi toteutuakseen ihmettelyn asennetta sekä kunnioittavaa välitilaa kahden subjektin välissä.
Käytän näitä käsitteitä näyttämöllisinä metaforina nukketeatterissa, eli rajaan tästä työstä pois esiintyjien todelliset kokemukset. Samalla hahmottelen omaa teatterinäkemystäni, jolle fenomenologinen filosofia antaa uusia käyttökelpoisia ilmauksia. Pohdin nukketeatteria välitilojen taiteena, jossa ihmetys on ominaista, ja jolle ihmetys voisi luoda jopa taiteellisen perustan. Sitä luonnehtisi kunnioittava välitila, ennakolta määrittelemättömyys ja uutta luova näyttämökieli.
Lopuksi kuvaan muutaman kohtauksen taiteellisesta opinnäytetyöstäni. Tarkastelen niitä rinnakkain Luce Irigaraylta siteeraamieni tekstikatkelmien kanssa avatakseni sitä, miten filosofia tätä esitystä inspiroi, ja miten filosofiset tekstit saivat näyttämöllisen muodon.