Minun, sinun vai meidän lapsemme? - Kokemuksia jaetusta vanhemmuudesta lapsen huostaanotto- ja sijoitusprosessin aikana
Jalonen, Tanja (2013)
Jalonen, Tanja
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052410629
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052410629
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää huostaanotettujen ja sijoitettujen
lasten vanhempien käsityksiä jaetusta vanhemmuudesta. Tutkimus tehtiin
eläytymismenetelmällä kerättyä materiaalia tulkiten tutkijan henkilökohtaisen
analysoinnin ja tulkintavapauden kautta eikä sitä voida pitää reaalitodellisuuden
kuvauksena vanhempien omista kokemuksista. Aukottomia tai totena pidettäviä
tuloksia eläytymismenetelmällä kerätystä aineistosta ei voida saada nimenomaan
menetelmän suomien tulkintamahdollisuuksien vuoksi. Lisäksi eläytymismenetelmällä
tuotettujen tarinoiden kirjoittamisessa kehotetaan kirjoittajaa käyttämään
mielikuvitustaan tarinaa luodessaan.
Tutkimusmateriaali kerättiin huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen
lasten vanhemmilta kirjoitustehtävän avulla. Tutkimuksen lähtökohdaksi asetettuihin
tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia vanhempien kirjoituksista mahdollisuuksia ja
todennäköisyyksiä tulkiten. Tutkimusmateriaalin tuottamiseen osallistui yhteensä
seitsemän huostaanotetun ja sijoitetun lapsen vanhempaa.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, ettei näyttöä etsitystä jaetusta
vanhemmuudesta tuotetun materiaalin perusteella tullut. Sijaisvanhemmat yhdessä
sosiaalitoimen edustajien kanssa näyttäytyivät biologisten vanhempien näkökulmasta
vastakkaisina osapuolina lapsen huostaanotto- ja sijoituskiistoissa. Yhteistyö
biologisen vanhemman, sosiaaliviranomaisten ja lapsen asioista vastaavan
omahoitajan välillä näyttäytyi positiivisessa valossa ainoastaan yhdessä tarinassa.
Tästä johtopäätöksenä voidaan todeta, että kyetäkseen todelliseen lapsen edun
mukaiseen yhteistyöhön, tarvitsevat biologiset vanhemmat huomattavasti nykyistä
enemmän tukea sekä ymmärrystä lapsen huostaanotto- ja sijoitusprosessin alusta
alkaen.
lasten vanhempien käsityksiä jaetusta vanhemmuudesta. Tutkimus tehtiin
eläytymismenetelmällä kerättyä materiaalia tulkiten tutkijan henkilökohtaisen
analysoinnin ja tulkintavapauden kautta eikä sitä voida pitää reaalitodellisuuden
kuvauksena vanhempien omista kokemuksista. Aukottomia tai totena pidettäviä
tuloksia eläytymismenetelmällä kerätystä aineistosta ei voida saada nimenomaan
menetelmän suomien tulkintamahdollisuuksien vuoksi. Lisäksi eläytymismenetelmällä
tuotettujen tarinoiden kirjoittamisessa kehotetaan kirjoittajaa käyttämään
mielikuvitustaan tarinaa luodessaan.
Tutkimusmateriaali kerättiin huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen
lasten vanhemmilta kirjoitustehtävän avulla. Tutkimuksen lähtökohdaksi asetettuihin
tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia vanhempien kirjoituksista mahdollisuuksia ja
todennäköisyyksiä tulkiten. Tutkimusmateriaalin tuottamiseen osallistui yhteensä
seitsemän huostaanotetun ja sijoitetun lapsen vanhempaa.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, ettei näyttöä etsitystä jaetusta
vanhemmuudesta tuotetun materiaalin perusteella tullut. Sijaisvanhemmat yhdessä
sosiaalitoimen edustajien kanssa näyttäytyivät biologisten vanhempien näkökulmasta
vastakkaisina osapuolina lapsen huostaanotto- ja sijoituskiistoissa. Yhteistyö
biologisen vanhemman, sosiaaliviranomaisten ja lapsen asioista vastaavan
omahoitajan välillä näyttäytyi positiivisessa valossa ainoastaan yhdessä tarinassa.
Tästä johtopäätöksenä voidaan todeta, että kyetäkseen todelliseen lapsen edun
mukaiseen yhteistyöhön, tarvitsevat biologiset vanhemmat huomattavasti nykyistä
enemmän tukea sekä ymmärrystä lapsen huostaanotto- ja sijoitusprosessin alusta
alkaen.