Donizettin Lucia di Lammermoor ja Bel canton maailma
Reunanen, Aurora (2013)
Reunanen, Aurora
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052310484
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052310484
Tiivistelmä
Taiteellisen opinnäytetyöni konserttiosuus, välimeren ilta pidettiin Helsingissä 12.03.2011. Konserttityöryhmään kuuluivat pianisti Tuomas Niininen, sekä tenori Joonas Eloranta. Konsertin kävi arvostelemassa Centria- ammattikorkeakoulun laulun yliopettaja Sirkka Haavisto.
Runko-osassa käsittelen esittämiskäytäntöön liittyviä seikkoja. Kokonaiskuva bel canton esittämiseen liittyvistä seikoista ei ole yhtenäinen useasta eri syystä: Lukutaito, etenkään naisten luku- ja kirjoitustaito ei ollut vielä yleistynyt 1800-luvun alkupuolen Italiassa, minkä takia lukutaidottomat laulajat joutuivat opettelemaan laajan repertuaarin pelkän korvakuulon avulla. Toinen merkittävä tekijä oli säveltäjän huono asema kaupallisen musiikkikulttuurin alaisuudessa. Säveltäjällä ei ollut tekijänoikeuksia teoksiinsa siinä määrin kuin tänä päivänä. Oopperassa oli tavallista, että laulaja saattoi halutessaan laulaa saman säveltäjän, joskus toisenkin varhaisemmasta teoksesta peräisin olevan, itselleen paremmin sopivan aarian. Musiikki ei ollut pyhää sen kummemmin esittäjille kuin yleisöllekään. Katsomossa ei istuttu hiljaa, eikä esitystä katsottu joka kerta alusta loppuun asti.
Analyysiesimerkkini keskittyvät Donizettin Lucian kahteen soolonumeroon: Regnava nel silenzio ja Il dolce suono… Spargi d’amaro pianto. Bel canto- aaria jakautuu kahteen osaan: cavatiinaan ja cavalettaan. Ensimmäinen on luonteeltaan rauhallisempi ja kertovampi. Melodia on kaunis ja laulullinen. Cavaletta on akrobaattinen, ja se tavallisesti koostuu kahdesta säkeistöstä, joista jälkimmäinen koristellaan. Cavalettan alkuperäinen tarkoitus oli innostaa yleisö aplodeihin.
Lucian aarioiden omaksumisessa olennaista on suuren ilmavirran käytön oppiminen ja rohkeuden löytäminen ilmaisuun niin äänellisesti kuin näyttämöllisestikin. Koska kyseistä roolia laulavat hyvin monenlaiset sopraanot, niin dramaattiset, kuin lyyrisetkin, mahdollistaa aarioiden omaksuminen teknillisten rajojen kokeilun. Roolissa on dramaattisten jaksojen lisäksi myös runsaasti korkeita pianissimoja, jotka vastapainona dramatiikalle antavat tilaa myös lyyrisille ja herkille sävyille äänenkäytössä.
Runko-osassa käsittelen esittämiskäytäntöön liittyviä seikkoja. Kokonaiskuva bel canton esittämiseen liittyvistä seikoista ei ole yhtenäinen useasta eri syystä: Lukutaito, etenkään naisten luku- ja kirjoitustaito ei ollut vielä yleistynyt 1800-luvun alkupuolen Italiassa, minkä takia lukutaidottomat laulajat joutuivat opettelemaan laajan repertuaarin pelkän korvakuulon avulla. Toinen merkittävä tekijä oli säveltäjän huono asema kaupallisen musiikkikulttuurin alaisuudessa. Säveltäjällä ei ollut tekijänoikeuksia teoksiinsa siinä määrin kuin tänä päivänä. Oopperassa oli tavallista, että laulaja saattoi halutessaan laulaa saman säveltäjän, joskus toisenkin varhaisemmasta teoksesta peräisin olevan, itselleen paremmin sopivan aarian. Musiikki ei ollut pyhää sen kummemmin esittäjille kuin yleisöllekään. Katsomossa ei istuttu hiljaa, eikä esitystä katsottu joka kerta alusta loppuun asti.
Analyysiesimerkkini keskittyvät Donizettin Lucian kahteen soolonumeroon: Regnava nel silenzio ja Il dolce suono… Spargi d’amaro pianto. Bel canto- aaria jakautuu kahteen osaan: cavatiinaan ja cavalettaan. Ensimmäinen on luonteeltaan rauhallisempi ja kertovampi. Melodia on kaunis ja laulullinen. Cavaletta on akrobaattinen, ja se tavallisesti koostuu kahdesta säkeistöstä, joista jälkimmäinen koristellaan. Cavalettan alkuperäinen tarkoitus oli innostaa yleisö aplodeihin.
Lucian aarioiden omaksumisessa olennaista on suuren ilmavirran käytön oppiminen ja rohkeuden löytäminen ilmaisuun niin äänellisesti kuin näyttämöllisestikin. Koska kyseistä roolia laulavat hyvin monenlaiset sopraanot, niin dramaattiset, kuin lyyrisetkin, mahdollistaa aarioiden omaksuminen teknillisten rajojen kokeilun. Roolissa on dramaattisten jaksojen lisäksi myös runsaasti korkeita pianissimoja, jotka vastapainona dramatiikalle antavat tilaa myös lyyrisille ja herkille sävyille äänenkäytössä.