Teknologiaa laulutunnille? : visuaalisen palautteen ohjelmat työvälineenä klassisen laulun opetuksessa
Pettersson, Liisi (2013)
Pettersson, Liisi
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052310365
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052310365
Tiivistelmä
Laulunopetus on haastavaa, koska instrumentti on kehon sisäpuolella. Perinteisesti apuna on käytetty mielikuvia, mutta myös äänen akustista muotoa havainnoiva visuaalinen palaute on yleistynyt. Visuaalisesta palautteesta on monenlaista hyötyä, mutta niiden käyttöön liittyy myös ongelmia. Työssä haastatellaan visuaalista palautetta käyttävää opettajaa, ja koska mielen ja kehon yhteyttä ei pidä unohtaa, mukana on myös kansanmuusikon ajatuksia laulamisesta.
Laulunopetus on hidasta, koska se perustuu suulliseen palautteeseen, mielikuviin ja toistoon. Visuaalisen palautteen ohjelmien ansiosta kehityksen näkee heti, eikä käsitteiden epämääräisyys ole oppimisen tiellä. Eurooppalaisten laulunopettajien Leonardo-projektissa pyrittiin tehostamaan laulunopetusta visuaalisen palautteen ja opettajien ja oppilaiden välisten verkostojen luomisen avulla.
Lauluääntä voidaan mitata monella eri tavalla, ja ohjelmat näyttävät esimerkiksi aallonmuotoa, spektriä sekä spektrogrammia klassisen laulunopetuksen tueksi. Niiden avulla havainnollistetaan äänenlaatua, vokaaliformantteja sekä laulajan formanttia, ja parhaimmat ohjelmat toimivat sekä reaaliaikaisesti että tallentaen. Visuaalinen palaute lisää oppilaan ymmärrystä omasta äänestään ja antaa opettajalle konkreettisen välineen laulutekniikan opettamiseen.
Ohjelmien käyttö edellyttää kuitenkin opettajalta akustiikan tuntemusta, ja toisaalta liika keskittyminen laulutekniikkaan saattaa viedä oppilaan huomion oman kehon ulkopuolelle. Oikeanlaisen tekniikan oppiminen on paljon kiinni myös kehon vapautumisesta, jolloin oikein – väärin -palaute saattaa hidastaa sen oppimista. Tunneilmaisulla ja oman äänen mahdollisuuksien tutkimisella tulisi olla laulutunnilla iso rooli, vaikka opettaja käyttäisikin visuaalista palautetta apunaan.
Laulunopetus on hidasta, koska se perustuu suulliseen palautteeseen, mielikuviin ja toistoon. Visuaalisen palautteen ohjelmien ansiosta kehityksen näkee heti, eikä käsitteiden epämääräisyys ole oppimisen tiellä. Eurooppalaisten laulunopettajien Leonardo-projektissa pyrittiin tehostamaan laulunopetusta visuaalisen palautteen ja opettajien ja oppilaiden välisten verkostojen luomisen avulla.
Lauluääntä voidaan mitata monella eri tavalla, ja ohjelmat näyttävät esimerkiksi aallonmuotoa, spektriä sekä spektrogrammia klassisen laulunopetuksen tueksi. Niiden avulla havainnollistetaan äänenlaatua, vokaaliformantteja sekä laulajan formanttia, ja parhaimmat ohjelmat toimivat sekä reaaliaikaisesti että tallentaen. Visuaalinen palaute lisää oppilaan ymmärrystä omasta äänestään ja antaa opettajalle konkreettisen välineen laulutekniikan opettamiseen.
Ohjelmien käyttö edellyttää kuitenkin opettajalta akustiikan tuntemusta, ja toisaalta liika keskittyminen laulutekniikkaan saattaa viedä oppilaan huomion oman kehon ulkopuolelle. Oikeanlaisen tekniikan oppiminen on paljon kiinni myös kehon vapautumisesta, jolloin oikein – väärin -palaute saattaa hidastaa sen oppimista. Tunneilmaisulla ja oman äänen mahdollisuuksien tutkimisella tulisi olla laulutunnilla iso rooli, vaikka opettaja käyttäisikin visuaalista palautetta apunaan.