Hybridi- ja sähköautojen korjaamisen lainsäädännölliset vaatimukset
Juslin, Juho (2013)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305169113
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305169113
Tiivistelmä
Hybridiautot ovat tulleet muutaman vuoden sisällä osaksi katukuvaa, ja samalla niiden ilmestyminen korjaamoille on tuonut uusia haasteita ajoneuvojen korjaukselle. On oletettavissa, että sekä hybridi- että täyssähköisten autojen osuus autokannasta jatkaa kasvuaan ja samalla pakottaa kiinnittämään huomiota myös niiden mukanaan tuomiin uudenlaisiin turvallisuusriskeihin.
Sähkötöiden lainsäädäntö on luotu teollisuuden ja rakennustekniikan tarpeisiin, eikä ajoneuvotekniikassa esiintyvien matalien jännitteiden ja pienten energiamäärien kanssa työskentelyssä ole nähty samanlaisia riskitekijöitä kuin suurempien verkkojännitteiden parissa tehtävässä työssä. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja jo nyt korkeajännitteisiä komponentteja sisältävien sähköajoneuvojen huolto- ja korjaustyöt ovat osa monen autotalon päivärutiinia.
Keväällä 2012 tätä opinnäytetyötä suunniteltaessa hybridi- ja sähköajoneuvojen korjaukselle ei ollut vielä julkaistu tuolloin vielä suunnitteilla olevaa sähköpätevyysluokitusta, ja senhetkinen tilanne oli korkeajännitteisten autojen korjauksen pätevyysvaatimusten suhteen ainakin osittain epäselvä. Nyt, vuosi myöhemmin, autoalallakin on oma sähköturvallisuustutkintonsa.
Tämä työ käsittelee sekä historiaa että nykyisyyttä: sähköturvallisuuslakia, sen lisäyksiä sekä sähköajoneuvojen korjauksen uusia pätevyysvaatimuksia. Työn tarkoituksena on pyrkiä selventämään, mitä korjaamoilta vaaditaan tällä hetkellä, jotta hybridi- ja sähkö-ajoneuvojen korjaus tapahtuu lain vaatimusten mukaisesti. Tarkoitus on myös tutustua taustalla vaikuttavaan lainsäädäntöön sekä selventää, mitkä tahot ovat olleet ja ovat mukana luomassa autokorjaamojen sähkötyöturvallisuutta koskevia vaatimuksia.
Sähkötöiden lainsäädäntö on luotu teollisuuden ja rakennustekniikan tarpeisiin, eikä ajoneuvotekniikassa esiintyvien matalien jännitteiden ja pienten energiamäärien kanssa työskentelyssä ole nähty samanlaisia riskitekijöitä kuin suurempien verkkojännitteiden parissa tehtävässä työssä. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja jo nyt korkeajännitteisiä komponentteja sisältävien sähköajoneuvojen huolto- ja korjaustyöt ovat osa monen autotalon päivärutiinia.
Keväällä 2012 tätä opinnäytetyötä suunniteltaessa hybridi- ja sähköajoneuvojen korjaukselle ei ollut vielä julkaistu tuolloin vielä suunnitteilla olevaa sähköpätevyysluokitusta, ja senhetkinen tilanne oli korkeajännitteisten autojen korjauksen pätevyysvaatimusten suhteen ainakin osittain epäselvä. Nyt, vuosi myöhemmin, autoalallakin on oma sähköturvallisuustutkintonsa.
Tämä työ käsittelee sekä historiaa että nykyisyyttä: sähköturvallisuuslakia, sen lisäyksiä sekä sähköajoneuvojen korjauksen uusia pätevyysvaatimuksia. Työn tarkoituksena on pyrkiä selventämään, mitä korjaamoilta vaaditaan tällä hetkellä, jotta hybridi- ja sähkö-ajoneuvojen korjaus tapahtuu lain vaatimusten mukaisesti. Tarkoitus on myös tutustua taustalla vaikuttavaan lainsäädäntöön sekä selventää, mitkä tahot ovat olleet ja ovat mukana luomassa autokorjaamojen sähkötyöturvallisuutta koskevia vaatimuksia.