Ympäristöasioiden verkkoviestintä suomalaisissa graafisen alan yrityksissä
Lehtinen, Elina (2013)
Lehtinen, Elina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305158680
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305158680
Tiivistelmä
Insinöörityön tarkoituksena oli selvittää, minkälaista suomalaisten painotalojen ympäristöasioiden verkkoviestintä on ja mitä vapaaehtoisia ympäristöasioiden hallintajärjestelmiä ne käyttävät. Työssä selvitettiin, mitä ympäristöjärjestelmät sisältävät ja minkälaisia vaatimuksia ne asettavat yrityksille. Työssä selvittiin myös, minkälaisia kilpailukykyyn tai talouteen liittyviä hyötyjä yritykset voivat saada toimiessaan ympäristön kannalta edelläkävijöinä suhteessa lainsäädäntöön ja muihin painotaloihin.
Työssä tutkittiin 105 suomalaisen painotalon verkkoviestintää. Painotalot jaettiin neljään eri ryhmään: arkkipainoihin, heatset- ja syväpainoihin, coldset-painoihin ja muihin painopalveluihin. Työ tehtiin tutkimalla näiden yritysten internetsivuja ja niiden kautta selvitettiin yritysten ympäristöasioiden viestintää.
Arkkipainoryhmän osuus työssä oli suhteellisesti suurempi kuin muiden ryhmien, joten tulokset toimialojen kesken eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Työssä ei otettu huomioon sellaisten yritysten ympäristötyötä, jotka eivät kertoneet siitä internetsivuillaan.
Kun otettiin kaikki tutkimuksen yritykset mukaan, havaittiin, että ympäristöasioistaan verkossa kertoneiden yritysten määrä oli 64 prosenttia. Aktiivisin ympäristöasioistaan kertova toimiala oli heatset- ja syväpainot. Vähiten ympäristöasioiden verkkoviestintää toteuttivat muut painopalvelut. Yritykset käyttivät markkinoinnissaan usein hyväkseen ympäristömerkkien käyttöoikeutta. Suurin osa painotaloista, joilla ei ollut merkkien tai järjestelmien käyttöoikeutta, ei myöskään markkinoinut ympäristötyötään millään tavalla. Ympäristöasioiden verkkoviestintä noudatti pääosin kuluttajaviraston ympäristömarkkinointiin antamia ohjeita, mutta poikkeuksiakin oli.
Työssä tutkittiin myös liikevaihdon ja käytettyjen ympäristöjärjestelmien määrän välistä korrelaatiota. Tulosten perusteella voitiin päätellä, että ympäristöjärjestelmien käyttö painottui selkeästi liikevaihdoltaan suurempiin yrityksiin. Suurta liikevaihtoa ei kuitenkaan voitu automaattisesti pitää hyvän ympäristötyön takeena, sillä kaikki isoimmat yritykset eivät käyttäneet vapaaehtoisia ympäristöjärjestelmiä. Pienemmän liikevaihdon yrityksien keskuudessa oli myös niitä, jotka panostivat ympäristöasioihin.
Työssä tutkittiin 105 suomalaisen painotalon verkkoviestintää. Painotalot jaettiin neljään eri ryhmään: arkkipainoihin, heatset- ja syväpainoihin, coldset-painoihin ja muihin painopalveluihin. Työ tehtiin tutkimalla näiden yritysten internetsivuja ja niiden kautta selvitettiin yritysten ympäristöasioiden viestintää.
Arkkipainoryhmän osuus työssä oli suhteellisesti suurempi kuin muiden ryhmien, joten tulokset toimialojen kesken eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Työssä ei otettu huomioon sellaisten yritysten ympäristötyötä, jotka eivät kertoneet siitä internetsivuillaan.
Kun otettiin kaikki tutkimuksen yritykset mukaan, havaittiin, että ympäristöasioistaan verkossa kertoneiden yritysten määrä oli 64 prosenttia. Aktiivisin ympäristöasioistaan kertova toimiala oli heatset- ja syväpainot. Vähiten ympäristöasioiden verkkoviestintää toteuttivat muut painopalvelut. Yritykset käyttivät markkinoinnissaan usein hyväkseen ympäristömerkkien käyttöoikeutta. Suurin osa painotaloista, joilla ei ollut merkkien tai järjestelmien käyttöoikeutta, ei myöskään markkinoinut ympäristötyötään millään tavalla. Ympäristöasioiden verkkoviestintä noudatti pääosin kuluttajaviraston ympäristömarkkinointiin antamia ohjeita, mutta poikkeuksiakin oli.
Työssä tutkittiin myös liikevaihdon ja käytettyjen ympäristöjärjestelmien määrän välistä korrelaatiota. Tulosten perusteella voitiin päätellä, että ympäristöjärjestelmien käyttö painottui selkeästi liikevaihdoltaan suurempiin yrityksiin. Suurta liikevaihtoa ei kuitenkaan voitu automaattisesti pitää hyvän ympäristötyön takeena, sillä kaikki isoimmat yritykset eivät käyttäneet vapaaehtoisia ympäristöjärjestelmiä. Pienemmän liikevaihdon yrityksien keskuudessa oli myös niitä, jotka panostivat ympäristöasioihin.