Lapsen itsetunnon tukeminen tarinallisilla menetelmillä : Havaintoja toiminnallisesta ryhmästä
Purhonen, Elina; Raivio, Johanna (2013)
Purhonen, Elina
Raivio, Johanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305107742
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305107742
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on lapsen itsetunnon tukeminen. Tutkimus toteutettiin toiminnallisen tarinapiirin kautta yhteistyössä Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:n kanssa. Tarinallisina menetelminä käytettiin kirjallisuusterapeuttisia keinoja sekä voimauttavaan valokuvaukseen perustuvaa työskentelyä. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Millaisia kokemuksia lapset saivat ryhmässä omasta arvostaan ja merkityksestään? 2. Miten ryhmä tuki lasten selviytymistä ja suoriutumista? 3. Miten lapsen itsensä tiedos-taminen ja hyväksyminen näkyivät ryhmätoiminnassa?
Tutkimusaineisto koottiin toiminnallisessa ryhmässä kirjaamalla havaintoja ja nauhoittamalla keskustelut. Tämän lisäksi lapsille ja vanhemmille tehtiin kyselyt ja lasten ryhmässä tekemät tuotokset taltioitiin. Nauhoituksista tehdyt litteroinnit ja kirjatut havainnot käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Kyselyt ja dokumentit toimivat tukiaineistoina.
Tarinapiiriin kuuluminen ja henkilökohtaisen huomion saaminen olivat merkittäviä kokemuksia, jotka tukivat lasten yleistä itsetuntoa. Tarinalliset menetelmät tukivat myös itsetunnon osa-alueita monipuolisesti, mutta eivät täysin tasapuolisesti. Aineiston perusteella voidaan todeta, että suoritusitsetunto korostui lasten puheissa. Puolestaan fyysinen itsetunto jäi vähemmälle huomiolle. Sadut toimivat hyvin keskustelun herättelijöinä. Itsetuntoa keskustelut tukivat ominaisuuksien ja taitojen tiedostamisen, sosiaalisten suhteiden jäsentämisen ja palautteen saamisen kautta. Tarinapiiri myös tarjosi onnistumisen kokemuksia, joissa lapsi ylitti itsensä sosiaalisissa tilanteissa ja löysi uusia taitoja.
Yhtenä tutkimustuloksena voidaan todeta, että tarinapiirissä ohjaajien olisi ollut hyvä olla vielä aktiivisemmassa roolissa. Ohjaajat olisivat voineet tarttua enemmän lasten esille ottamiin aiheisiin. Lisäksi ohjaajien panosta olisi tarvittu jäsentämään lasten tarinapiirissä luomia töitä konkreettiseksi yhtenäiseksi kirjaksi. Tätä kautta olisi selkeämmin muodostunut ehjä tarina lapsesta itsestään ja tarinapiiristä.
Tarinatyöskentely on parhaimmillaan kokonaisvaltaista oman tarinan hahmottamista ja uudelleenhahmottamista. Tarinallisten menetelmien avulla lapsi voi tutkia omia kokemuksiaan ja saada niihin uutta näkökulmaa. Kokonaisvaltaisuuden vuoksi tarinatyöskentely voi toimia itsetunnon ja selviytymisen kannalta vahvana suojaavana tekijänä verrattuna siihen, että pyrittäisiin vaikuttamaan ainoastaan yksittäisiin taitoihin tai lapsen elämän osa-alueisiin. Tarinatyöskentely pienryhmässä sopii interventioksi varhaiskasvatukseen, alkuopetukseen ja osaksi perheiden tukemista.
Tutkimusaineisto koottiin toiminnallisessa ryhmässä kirjaamalla havaintoja ja nauhoittamalla keskustelut. Tämän lisäksi lapsille ja vanhemmille tehtiin kyselyt ja lasten ryhmässä tekemät tuotokset taltioitiin. Nauhoituksista tehdyt litteroinnit ja kirjatut havainnot käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Kyselyt ja dokumentit toimivat tukiaineistoina.
Tarinapiiriin kuuluminen ja henkilökohtaisen huomion saaminen olivat merkittäviä kokemuksia, jotka tukivat lasten yleistä itsetuntoa. Tarinalliset menetelmät tukivat myös itsetunnon osa-alueita monipuolisesti, mutta eivät täysin tasapuolisesti. Aineiston perusteella voidaan todeta, että suoritusitsetunto korostui lasten puheissa. Puolestaan fyysinen itsetunto jäi vähemmälle huomiolle. Sadut toimivat hyvin keskustelun herättelijöinä. Itsetuntoa keskustelut tukivat ominaisuuksien ja taitojen tiedostamisen, sosiaalisten suhteiden jäsentämisen ja palautteen saamisen kautta. Tarinapiiri myös tarjosi onnistumisen kokemuksia, joissa lapsi ylitti itsensä sosiaalisissa tilanteissa ja löysi uusia taitoja.
Yhtenä tutkimustuloksena voidaan todeta, että tarinapiirissä ohjaajien olisi ollut hyvä olla vielä aktiivisemmassa roolissa. Ohjaajat olisivat voineet tarttua enemmän lasten esille ottamiin aiheisiin. Lisäksi ohjaajien panosta olisi tarvittu jäsentämään lasten tarinapiirissä luomia töitä konkreettiseksi yhtenäiseksi kirjaksi. Tätä kautta olisi selkeämmin muodostunut ehjä tarina lapsesta itsestään ja tarinapiiristä.
Tarinatyöskentely on parhaimmillaan kokonaisvaltaista oman tarinan hahmottamista ja uudelleenhahmottamista. Tarinallisten menetelmien avulla lapsi voi tutkia omia kokemuksiaan ja saada niihin uutta näkökulmaa. Kokonaisvaltaisuuden vuoksi tarinatyöskentely voi toimia itsetunnon ja selviytymisen kannalta vahvana suojaavana tekijänä verrattuna siihen, että pyrittäisiin vaikuttamaan ainoastaan yksittäisiin taitoihin tai lapsen elämän osa-alueisiin. Tarinatyöskentely pienryhmässä sopii interventioksi varhaiskasvatukseen, alkuopetukseen ja osaksi perheiden tukemista.