City-luontokerho : luontokerho kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville lapsille
Järvinen, Hanna; Myntti-Kivinen, Eveliina (2012)
Järvinen, Hanna
Myntti-Kivinen, Eveliina
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066410
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066410
Tiivistelmä
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli viedä kehitysvammainen ja erityistä tukea tarvitseva lapsi lähelle luontoa ja auttaa häntä vahvistamaan omaa suhdettaan luontoon. Halusimme selvittää pystyisimmekö havaitsemaan toimintamme aikana lapsissa merkkejä teoriassa kerrotusta luonnon rauhoittavasta ja eheyttävästä voimasta.
Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys muodostui kehitysvammaisuuden, kehitysvammaisen lapsen ja erityistä tukeva tarvitsevan lapsen ympärille (luku 3). Kerromme luvussa neljä ihmisen luontosuhteen perustasta ja kuinka se on aikojen saatossa muuttunut sekä mitä vaikutuksia sillä on ollut ihmisten elämään. Lisäksi olemme luvussa 5 perehtyneet kerhon ohjaamiseen.
Opinnäytetyömme tuotoksena syntyi City-luontokerho alle kahdeksan vuotiaille kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville lapsille. Tavoitteenamme oli tarjota monipuolista, turvallista ja mielekästä toimintaa lapsille yhdessä yhteistyökumppanimme Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:n kanssa, sekä antaa vanhemmille pieni vapaahetki. Halusimme luoda kiireettömän kerhon jossa lapsella olisi aikaa tutkia ja kokeilla itse. Pyrimme toimintamme aikana antamaan monipuolisesti virikkeitä jokaiselle aistille.
City-luontokerho kokoontui syyskuussa 2012 yhteensä neljä kertaa. Toteutukseen osallistui kaksi 5- ja 6-vuotiasta poikaa. Käytimme City-luontokerhossa monipuolisesti luonto-teemaisia toiminnallisia menetelmiä joita olimme muokanneet kerholaistemme tarpeet huomioiden. Jokaisella kerralla ulkoilimme myös lähiluontoa tutkien. Viimeisellä kerralla teimme retken metsään, paistoimme makkaraa ja teimme luontoaiheisia rasteja.
Havaintojemme sekä kerholaisten vanhempien kanssa käymiemme keskusteluiden ja saamamme palautteen perusteella voimme todeta, että pääsimme tavoitteisiimme. Yritimme kerätä lapsilta palautetta joka kerhokerran jälkeen, mutta se ei oikein onnistunut, joko menetelmämme soveltumattomuuden takia tai kerholaistemme ymmärtämisen vaikeuden takia. Ulkona luonnossa lapset olivat paljon rauhallisempia ja heidän keskittymiskykynsä parani huomattavasti. Lapset saivat meidän mielestämme rauhassa tutkia ja kokeilla haluamiaan asioita.
Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys muodostui kehitysvammaisuuden, kehitysvammaisen lapsen ja erityistä tukeva tarvitsevan lapsen ympärille (luku 3). Kerromme luvussa neljä ihmisen luontosuhteen perustasta ja kuinka se on aikojen saatossa muuttunut sekä mitä vaikutuksia sillä on ollut ihmisten elämään. Lisäksi olemme luvussa 5 perehtyneet kerhon ohjaamiseen.
Opinnäytetyömme tuotoksena syntyi City-luontokerho alle kahdeksan vuotiaille kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville lapsille. Tavoitteenamme oli tarjota monipuolista, turvallista ja mielekästä toimintaa lapsille yhdessä yhteistyökumppanimme Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:n kanssa, sekä antaa vanhemmille pieni vapaahetki. Halusimme luoda kiireettömän kerhon jossa lapsella olisi aikaa tutkia ja kokeilla itse. Pyrimme toimintamme aikana antamaan monipuolisesti virikkeitä jokaiselle aistille.
City-luontokerho kokoontui syyskuussa 2012 yhteensä neljä kertaa. Toteutukseen osallistui kaksi 5- ja 6-vuotiasta poikaa. Käytimme City-luontokerhossa monipuolisesti luonto-teemaisia toiminnallisia menetelmiä joita olimme muokanneet kerholaistemme tarpeet huomioiden. Jokaisella kerralla ulkoilimme myös lähiluontoa tutkien. Viimeisellä kerralla teimme retken metsään, paistoimme makkaraa ja teimme luontoaiheisia rasteja.
Havaintojemme sekä kerholaisten vanhempien kanssa käymiemme keskusteluiden ja saamamme palautteen perusteella voimme todeta, että pääsimme tavoitteisiimme. Yritimme kerätä lapsilta palautetta joka kerhokerran jälkeen, mutta se ei oikein onnistunut, joko menetelmämme soveltumattomuuden takia tai kerholaistemme ymmärtämisen vaikeuden takia. Ulkona luonnossa lapset olivat paljon rauhallisempia ja heidän keskittymiskykynsä parani huomattavasti. Lapset saivat meidän mielestämme rauhassa tutkia ja kokeilla haluamiaan asioita.