Kuulua johonkin ja saada jotain aikaiseksi : oikeuspsykiatristen potilaiden merkityksellinen arki sairaalahoidon jälkeen
Kiuru, Piia (2013)
Kiuru, Piia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036113
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036113
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu yhteistyössä työnantajani Vanhan Vaasan sairaalan kanssa. Vanhan Vaasan sairaala on valtion mielisairaala, joka tuottaa oikeuspsykiatrisia erityistason palveluita koko Suomen alueelle. Olen työskennellyt oikeuspsykiatrisen toimintaterapian parissa vuodesta 1999 lähtien. Tekemäni potilastyön kautta havaitsin tarpeen paremmin ymmärtää sairaalahoidon jälkeisen elämän olosuhteita ja potilaiden arjessaan toteuttamia toimintoja. Seurantatutkimuksia, jotka kuvailevat oikeuspsykiatristen potilaiden siirtymää sairaalasta takaisin yhteiskuntaan, on niukasti. Tutkimuksen tuottama tieto on hyödynnettävissä arvioitaessa sairaalahoidon vaikuttavuutta sekä kehitettäessä sairaalan kuntoutustoimintaa.
Opinnäytetyön tarkoitus oli kerätä kokemuksellista tietoa oikeuspsykiatristen potilaiden arjesta sairaalahoidon jälkeen sekä vaikutuksista, joita pitkäaikaisella laitoshoidolla on ollut arjen toiminnallisuuteen. Tarkastelin haastateltavien arjessa toteutuvia toimintoja osana sitä ympäristöä, johon he olivat sairaalasta kotiutumisen jälkeen asettuneet. Erityisesti olin kiinnostunut toiminnoista, jotka potilaat kokevat itselleen merkityksellisinä.
Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastattelin kolmea Vanhan Vaasan sairaalasta vuosien 2010 ja 2011 aikana kotiutunutta potilasta. Haastatteluaineiston sisällönanalyysin tein teoriaohjautuvasti. Opinnäytetyön teoreettisen pohjan muodostavat Kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli sekä Terapeuttisen toiminnan käsitteellinen viitekehys.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että haastateltavat olivat arjessaan sitoutuneet varsin erilaisiin toimintoihin. Yhteistä toiminnoille oli merkityksellisyyden kokemus. Toimintoihin osallistumisen kautta arkeen oli muodostunut rytmiä ja rutiineja. Toiminnot olivat myös mahdollistaneet liittymisen sosiaalisiin yhteisöihin ja positiivisten sosiaalisten roolien syntymisen. Haastateltavat kokivat toiminnallisuuden arjessaan tärkeänä. Toiminnan kautta he saivat mielihyvän ja pätevyyden tunteita sekä kokemuksia siitä, että saavat jotain aikaiseksi tai ovat hyödyksi muille. Myös itsemääräämisoikeus ja oma koti olivat keskeisiä tekijöitä, joiden kautta haastateltavat määrittelivät omaa menestystään. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että haastateltavat liittyvät ensisijaisesti vertaisiinsa ja toiminnallisuutta rajoitti pelko syrjityksi ja hylätyksi tulemisesta. Leimautumisen pelon lisäksi arjessa toimimista rajoittivat erityisesti vähävaraisuus sekä aloitekyvyssä ilmenneet puutteet.
Opinnäytetyön tarkoitus oli kerätä kokemuksellista tietoa oikeuspsykiatristen potilaiden arjesta sairaalahoidon jälkeen sekä vaikutuksista, joita pitkäaikaisella laitoshoidolla on ollut arjen toiminnallisuuteen. Tarkastelin haastateltavien arjessa toteutuvia toimintoja osana sitä ympäristöä, johon he olivat sairaalasta kotiutumisen jälkeen asettuneet. Erityisesti olin kiinnostunut toiminnoista, jotka potilaat kokevat itselleen merkityksellisinä.
Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastattelin kolmea Vanhan Vaasan sairaalasta vuosien 2010 ja 2011 aikana kotiutunutta potilasta. Haastatteluaineiston sisällönanalyysin tein teoriaohjautuvasti. Opinnäytetyön teoreettisen pohjan muodostavat Kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli sekä Terapeuttisen toiminnan käsitteellinen viitekehys.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että haastateltavat olivat arjessaan sitoutuneet varsin erilaisiin toimintoihin. Yhteistä toiminnoille oli merkityksellisyyden kokemus. Toimintoihin osallistumisen kautta arkeen oli muodostunut rytmiä ja rutiineja. Toiminnot olivat myös mahdollistaneet liittymisen sosiaalisiin yhteisöihin ja positiivisten sosiaalisten roolien syntymisen. Haastateltavat kokivat toiminnallisuuden arjessaan tärkeänä. Toiminnan kautta he saivat mielihyvän ja pätevyyden tunteita sekä kokemuksia siitä, että saavat jotain aikaiseksi tai ovat hyödyksi muille. Myös itsemääräämisoikeus ja oma koti olivat keskeisiä tekijöitä, joiden kautta haastateltavat määrittelivät omaa menestystään. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että haastateltavat liittyvät ensisijaisesti vertaisiinsa ja toiminnallisuutta rajoitti pelko syrjityksi ja hylätyksi tulemisesta. Leimautumisen pelon lisäksi arjessa toimimista rajoittivat erityisesti vähävaraisuus sekä aloitekyvyssä ilmenneet puutteet.