ZERO WASTE -VAATTEIDEN SUUNNITTELU ”NO MORE SEASONS” -TUOTEMERKILLE
Laitsaari, Miina (2013)
Laitsaari, Miina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036069
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036069
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli suunnitella kolme zero waste-vaatemallia IPIK Design Oy:n ”No More Seasons”-tuotemerkille. Mallit tulisivat myyntiin IPIK Design Oy:n nettikauppaan kevään 2013 aikana. Tarkoitukseni oli suunnitella vaatteita, joiden valmistamisessa leikkuujätteen osuus on mahdollisimman lähellä nollaa prosenttia. Tavoitteeni suunnittelijana oli opinnäytetyön avulla tutustua koko vaatetusalaa koskettavaan aiheeseen ja saada siitä kokemusta tulevaisuuttani varten.
Valitsin G.B. Harrisonin (1983) teknologisen suunnitteluprosessin mallin kuvaamaan suunnitteluprosessini tarkoitusta, kulkua ja tavoitteita. Tässä suunnitteluprosessin mallissa on selvitetty ensin suunnittelun tarkoitus, sitten käyty läpi suunnitteluprosessin vaiheet ja siihen vaikuttavat rajoitteet sekä resurssit ja viimeiseksi käyty läpi prosessin tulostavoitteet. Oma sovellukseni Harrisonin teknologisen suunnitteluprosessin mallista alkaa suunnittelun lähtökohtien määrittelystä ja etenee mallien suunnittelun ja kaavoituksen sekä prototyyppien ja mallikappaleiden valmistuksen kautta mallien arviointiin
Selventääkseni itselleni zero waste-periaatetta vaatetuksessa kävin läpi sitä käsittelevää olemassa olevaa tietoa. Siitä muodostui opinnäytetyöni tietoperusta, jonka avulla hain ideoita suunnittelutyön aloittamiseen. Tietoperustan opit mielessäni aloin etsiä juuri itselleni sopivaa tapaa suunnitella zero waste-vaatteita.
Suunnittelutyöni tuloksia arvioi opinnäytetyöni toimeksiantaja sekä minä itse. Itse arvioin työtäni koko sen etenemisen ajan ja toimeksiantajilta sain arviointia jatkuvasti palautteen muodossa sekä kirjallisessa loppuarvioinnissa. Omassa sovelluksessani haastavimmaksi rajoitteeksi määrittelin aluksi zero waste-suunnittelutyylin, mutta työn edetessä oma kokemattomuuteni kuitenkin nousi haastavimmaksi rajoitteeksi. Paras resurssi on taustatutkielmaa varten läpi käymäni tutkimustieto sekä työvälineet ja laitteet.
Opinnäytetyöni aiheen tutkimista voisi jatkaa esimerkiksi perehtymällä zero waste-vaatteiden sarjontaan. Yksittäisen zero waste-vaatteen suunnitteleminen on aivan eri asia kuin sarjoa vaate joka kokoon ja saada aikaan toimiva leikkuusuunnitelma, josta ei synny leikkuujätettä. Itse hieman sivusin sarjontaa opinnäytetyössäni ja tiedän sen perusteella, että zero waste-vaatteiden sarjominen on haastavaa ja vaatii paljon ajattelutyötä.
Koska opinnäytetyöni on tehty toiminnassa olevalle yritykselle, on vaatteiden leikkuusuunnitelmat (liitteet 2-4) salattu.
Valitsin G.B. Harrisonin (1983) teknologisen suunnitteluprosessin mallin kuvaamaan suunnitteluprosessini tarkoitusta, kulkua ja tavoitteita. Tässä suunnitteluprosessin mallissa on selvitetty ensin suunnittelun tarkoitus, sitten käyty läpi suunnitteluprosessin vaiheet ja siihen vaikuttavat rajoitteet sekä resurssit ja viimeiseksi käyty läpi prosessin tulostavoitteet. Oma sovellukseni Harrisonin teknologisen suunnitteluprosessin mallista alkaa suunnittelun lähtökohtien määrittelystä ja etenee mallien suunnittelun ja kaavoituksen sekä prototyyppien ja mallikappaleiden valmistuksen kautta mallien arviointiin
Selventääkseni itselleni zero waste-periaatetta vaatetuksessa kävin läpi sitä käsittelevää olemassa olevaa tietoa. Siitä muodostui opinnäytetyöni tietoperusta, jonka avulla hain ideoita suunnittelutyön aloittamiseen. Tietoperustan opit mielessäni aloin etsiä juuri itselleni sopivaa tapaa suunnitella zero waste-vaatteita.
Suunnittelutyöni tuloksia arvioi opinnäytetyöni toimeksiantaja sekä minä itse. Itse arvioin työtäni koko sen etenemisen ajan ja toimeksiantajilta sain arviointia jatkuvasti palautteen muodossa sekä kirjallisessa loppuarvioinnissa. Omassa sovelluksessani haastavimmaksi rajoitteeksi määrittelin aluksi zero waste-suunnittelutyylin, mutta työn edetessä oma kokemattomuuteni kuitenkin nousi haastavimmaksi rajoitteeksi. Paras resurssi on taustatutkielmaa varten läpi käymäni tutkimustieto sekä työvälineet ja laitteet.
Opinnäytetyöni aiheen tutkimista voisi jatkaa esimerkiksi perehtymällä zero waste-vaatteiden sarjontaan. Yksittäisen zero waste-vaatteen suunnitteleminen on aivan eri asia kuin sarjoa vaate joka kokoon ja saada aikaan toimiva leikkuusuunnitelma, josta ei synny leikkuujätettä. Itse hieman sivusin sarjontaa opinnäytetyössäni ja tiedän sen perusteella, että zero waste-vaatteiden sarjominen on haastavaa ja vaatii paljon ajattelutyötä.
Koska opinnäytetyöni on tehty toiminnassa olevalle yritykselle, on vaatteiden leikkuusuunnitelmat (liitteet 2-4) salattu.