YKSINHUOLTAJAPERHEIDEN SOSIAALISEN VERKOSTOITUMISEN TUKEMINEN : vertaisryhmät Matinkylässä ja Facebookissa
Hedman, Ramona; Ahola, Taina (2013)
Hedman, Ramona
Ahola, Taina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305025808
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305025808
Tiivistelmä
Ahola, Taina & Hedman, Ramona. Yksinhuoltajaperheiden sosiaalisen verkostoitumisen tukeminen. Diak Etelä, Helsinki, kevät 2013, 70 s., 7 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Opinnäytetyömme oli osa Pienperheyhdistys ry:n Lapsilisä-projektia. Opinnäytetyömme tavoitteena oli kehittää yksinhuoltajien vertaistukitoimintaa ja arvioida eri menetelmien toimivuutta ja vertaistuen muotoja. Vertaistuen merkitys yksinhuoltajille on huomattava, jonka vuoksi tukimuotojen kehittäminen ja osallistujien mukaan saaminen on tärkeää. Lapsilisä-projektin vertaistukiryhmät pyrkivät yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Huomioimme tämän suunnitellessamme omaa ja ryhmien toimintaa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on myös tärkeä osa sosionomin ammattia.
Käytimme opinnäytetyössämme monipuolista kirjallisuutta. Työn teoreettinen viitekehys painottuu yksinhuoltajuuteen, sekä sosiaaliseen verkostoitumiseen muun muassa vertaistukiryhmien ja sosiaalisen median avulla. Käsittelimme yksinhuoltajuuteen liittyvää köyhyyttä myös lasten ja kirkon näkökulmasta.
Opinnäytetyö käynnistyi keväällä 2012 ja sen toiminnallinen osuus aloitettiin syksyllä 2012 Espoossa. Järjestimme alueen yksinhuoltajaperheille vertaisryhmätoimintaa alueen asukastalolla. Markkinoimme tapahtumia aktiivisesti koko toiminnan ajan. Ryhmään oli haasteellista saada useita aktiivisia osallistujia, jonka vuoksi aloitimme vertaisryhmätoiminnan myös sosiaalisessa mediassa. Perustimme Facebookiin avoimen vertaistukiryhmän nimellä YH Yksinkin Hoituu.
Yksinhuoltajuus voi olla haastava elämäntilanne koko perheelle, jonka vuoksi erilaisten tukimuotojen kehittäminen perheiden kokonaisvaltaiseksi tukemiseksi on aina ajankohtaista. Koska yksinhuoltajaperheissä on käytettävissä vain yhden aikuisen aika, voi perinteisiin vertaisryhmiin irrottautuminen olla haastavaa. Tämän vuoksi vaihtoehtoisiin toimintoihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Näemme sosiaalisen median hyvänä mahdollisuutena kehittää vertaistukiryhmätoimintaa. Sosiaalinen media on monen perheen käytettävissä ja siellä on mahdollista toimia mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että Internetin suosio yhä kasvaa ja yhä useampi palvelu on jossain muodossa saatavilla sieltä. Ammattitaitomme ylläpitämiseksi on tärkeää päivittää osaamistamme tähänkin suuntaan.
Avainsanat: vertaistuki, yksinhuoltajat, osallisuus, sosiaalinen media
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Opinnäytetyömme oli osa Pienperheyhdistys ry:n Lapsilisä-projektia. Opinnäytetyömme tavoitteena oli kehittää yksinhuoltajien vertaistukitoimintaa ja arvioida eri menetelmien toimivuutta ja vertaistuen muotoja. Vertaistuen merkitys yksinhuoltajille on huomattava, jonka vuoksi tukimuotojen kehittäminen ja osallistujien mukaan saaminen on tärkeää. Lapsilisä-projektin vertaistukiryhmät pyrkivät yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Huomioimme tämän suunnitellessamme omaa ja ryhmien toimintaa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on myös tärkeä osa sosionomin ammattia.
Käytimme opinnäytetyössämme monipuolista kirjallisuutta. Työn teoreettinen viitekehys painottuu yksinhuoltajuuteen, sekä sosiaaliseen verkostoitumiseen muun muassa vertaistukiryhmien ja sosiaalisen median avulla. Käsittelimme yksinhuoltajuuteen liittyvää köyhyyttä myös lasten ja kirkon näkökulmasta.
Opinnäytetyö käynnistyi keväällä 2012 ja sen toiminnallinen osuus aloitettiin syksyllä 2012 Espoossa. Järjestimme alueen yksinhuoltajaperheille vertaisryhmätoimintaa alueen asukastalolla. Markkinoimme tapahtumia aktiivisesti koko toiminnan ajan. Ryhmään oli haasteellista saada useita aktiivisia osallistujia, jonka vuoksi aloitimme vertaisryhmätoiminnan myös sosiaalisessa mediassa. Perustimme Facebookiin avoimen vertaistukiryhmän nimellä YH Yksinkin Hoituu.
Yksinhuoltajuus voi olla haastava elämäntilanne koko perheelle, jonka vuoksi erilaisten tukimuotojen kehittäminen perheiden kokonaisvaltaiseksi tukemiseksi on aina ajankohtaista. Koska yksinhuoltajaperheissä on käytettävissä vain yhden aikuisen aika, voi perinteisiin vertaisryhmiin irrottautuminen olla haastavaa. Tämän vuoksi vaihtoehtoisiin toimintoihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Näemme sosiaalisen median hyvänä mahdollisuutena kehittää vertaistukiryhmätoimintaa. Sosiaalinen media on monen perheen käytettävissä ja siellä on mahdollista toimia mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että Internetin suosio yhä kasvaa ja yhä useampi palvelu on jossain muodossa saatavilla sieltä. Ammattitaitomme ylläpitämiseksi on tärkeää päivittää osaamistamme tähänkin suuntaan.
Avainsanat: vertaistuki, yksinhuoltajat, osallisuus, sosiaalinen media