Vertaistukea ryhmästä : Vertaisohjaajan opas
Anttonen, Hannamari (2013)
Anttonen, Hannamari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304255089
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304255089
Tiivistelmä
Anttonen, Hannamari. Vertaistukea ryhmästä -vertaisohjaajan opas. Pieksämäki, Kevät 2013. 66 sivua, 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyöni on produktio, joka koostuu oppaasta ja kirjallisesta raportista. Produktion tarkoituksena oli tuottaa vertaisohjaajille opas, joka toimisi vertaisohjaajan perehdytysaineistona ja työkaluna. Produktion tilaajana oli VETO-projekti, joka on Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki ry:n (ESTERY Ry) hallinnoima vertaistuen kehittämisprojekti. Sen toiminta-aika oli 2009–2012. Opas tuli Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen käyttöön.
Vertaisohjaajan opasta varten haastattelin kokenutta vertaisohjaajaa, jotta saisin tuntumaa aiheeseen ja oppaaseen vertaisohjaajan näkökulmaa. Kysyin myös palautetta vertaisohjaajilta kyselylomakkeen avulla raakaversiosta, joka auttoi oppaan muokkaamisessa ja rajaamisessa. Lisäksi kysyin palautetta saman kyselylomakkeen avulla valmiista oppaasta.
Oppaasta löytyy tietoa, mitä ryhmää suunnitellessa on otettava huomioon. Oppaasta ohjaaja pystyy hahmottamaan omaa rooliaan ryhmässä sekä ryhmän kehitysvaiheita. Lisäksi se sivuaa ryhmän erityispiirteistä ryhmäläisten rooleja ja ryhmänohjauksen haasteita. Opas sisältää myös käytännön vinkkejä ryhmätapaamisten suunnitteluun erilaisten ryhmäharjoitusten muodossa. Visuaalisesti oppaan tavoitteena oli olla selkeä ja helppolukuinen.
Vertaistukitoimintaa toteutetaan eniten kolmannen sektorin puolella, jonne itsekin opinnäytetyöni tein. Kolmannella sektorilla vertaistukitoimintaa harjoitetaan yleensä vapaaehtoisten voimin. Vertaistukitoimintaa hyödynnetään myös julkisella sektorilla, mutta se ei ole saanut vielä vankkaa asemaa julkisessa palvelujärjestelmässä. Kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyötä tulisikin kehittää, jotta pystyttäisiin paremmin tukemaan ihmisten henkistä ja samalla myös fyysistä kuntoutumista elämän vaikeissa tilanteissa. Muun muassa näistä syistä koen tärkeäksi olla omalta osaltani mukana vertaistoiminnan kehittämisessä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyöni on produktio, joka koostuu oppaasta ja kirjallisesta raportista. Produktion tarkoituksena oli tuottaa vertaisohjaajille opas, joka toimisi vertaisohjaajan perehdytysaineistona ja työkaluna. Produktion tilaajana oli VETO-projekti, joka on Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki ry:n (ESTERY Ry) hallinnoima vertaistuen kehittämisprojekti. Sen toiminta-aika oli 2009–2012. Opas tuli Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen käyttöön.
Vertaisohjaajan opasta varten haastattelin kokenutta vertaisohjaajaa, jotta saisin tuntumaa aiheeseen ja oppaaseen vertaisohjaajan näkökulmaa. Kysyin myös palautetta vertaisohjaajilta kyselylomakkeen avulla raakaversiosta, joka auttoi oppaan muokkaamisessa ja rajaamisessa. Lisäksi kysyin palautetta saman kyselylomakkeen avulla valmiista oppaasta.
Oppaasta löytyy tietoa, mitä ryhmää suunnitellessa on otettava huomioon. Oppaasta ohjaaja pystyy hahmottamaan omaa rooliaan ryhmässä sekä ryhmän kehitysvaiheita. Lisäksi se sivuaa ryhmän erityispiirteistä ryhmäläisten rooleja ja ryhmänohjauksen haasteita. Opas sisältää myös käytännön vinkkejä ryhmätapaamisten suunnitteluun erilaisten ryhmäharjoitusten muodossa. Visuaalisesti oppaan tavoitteena oli olla selkeä ja helppolukuinen.
Vertaistukitoimintaa toteutetaan eniten kolmannen sektorin puolella, jonne itsekin opinnäytetyöni tein. Kolmannella sektorilla vertaistukitoimintaa harjoitetaan yleensä vapaaehtoisten voimin. Vertaistukitoimintaa hyödynnetään myös julkisella sektorilla, mutta se ei ole saanut vielä vankkaa asemaa julkisessa palvelujärjestelmässä. Kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyötä tulisikin kehittää, jotta pystyttäisiin paremmin tukemaan ihmisten henkistä ja samalla myös fyysistä kuntoutumista elämän vaikeissa tilanteissa. Muun muassa näistä syistä koen tärkeäksi olla omalta osaltani mukana vertaistoiminnan kehittämisessä.