Perhehoitoyksikkö Kanervan sijaisvanhempien kokema tuen tarve
Hintikka, Saara; Mäenpää, Maija (2013)
Hintikka, Saara
Mäenpää, Maija
Hämeen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304104214
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304104214
Tiivistelmä
Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi Kanta-Hämeen alueella toimiva Perhehoitoyksikkö Kanerva, jonka tehtävänä on sijaisvanhempien rekrytointi, koulutus ja tukeminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Perhehoitoyksikkö Kanervan sijaisvanhempien kokemuksia tuen tarpeesta. Aihe oli ajankohtainen, koska Perhehoitoyksikkö Kanerva oli aloittanut toimintansa 1.1.2012, eikä sen sijaisvanhemmille ollut vastaavaa tutkimusta aikaisemmin tehty. Tutkimuksen taustalla vaikutti myös vuoden 2012 alusta voimaan tullut lakimuutos, jonka mukaan lapsia sijoitettaessa perhehoito tulee asettaa ensisijaiseksi vaihtoehdoksi (LSL 50 §).
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat sijaisperhetoimintaa ohjaavat lastensuojelua ja perhehoitoa määrittelevät lait. Opinnäytetyössä käsiteltiin myös tuen merkitystä ja kokemuksellisen tiedon luonnetta. Tutkimusta ja teoriaa on lähestytty eettisesti hyväksyttävien periaatteiden näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmänä tässä laadullisessa tutkimuksessa käytettiin kyselyä.
Tutkimus osoitti, että sijaisvanhemmat kokevat pääasiallisesti selviävänsä tehtävästään itsenäisesti tai jo valtakunnallisesti vakiintuneiden tukien avulla. Kuitenkin monenlaisia tukimuotoja kaivataan erilaisten perheiden erilaisiin tarpeisiin sovellettavaksi. Tueksi koetaan sekä suoraan perheelle kohdistetut tukimuodot, että sijaisperheiden hyvinvoinnin lisääminen verkostojen luomisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. Sijaisvanhemmat odottavat tukea pääasiassa sosiaalityöntekijöiltä. Merkittävimmiksi tukimuodoiksi tutkimuksessa nousivat henkinen tuki, tiedottaminen ja koulutus.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat sijaisperhetoimintaa ohjaavat lastensuojelua ja perhehoitoa määrittelevät lait. Opinnäytetyössä käsiteltiin myös tuen merkitystä ja kokemuksellisen tiedon luonnetta. Tutkimusta ja teoriaa on lähestytty eettisesti hyväksyttävien periaatteiden näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmänä tässä laadullisessa tutkimuksessa käytettiin kyselyä.
Tutkimus osoitti, että sijaisvanhemmat kokevat pääasiallisesti selviävänsä tehtävästään itsenäisesti tai jo valtakunnallisesti vakiintuneiden tukien avulla. Kuitenkin monenlaisia tukimuotoja kaivataan erilaisten perheiden erilaisiin tarpeisiin sovellettavaksi. Tueksi koetaan sekä suoraan perheelle kohdistetut tukimuodot, että sijaisperheiden hyvinvoinnin lisääminen verkostojen luomisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. Sijaisvanhemmat odottavat tukea pääasiassa sosiaalityöntekijöiltä. Merkittävimmiksi tukimuodoiksi tutkimuksessa nousivat henkinen tuki, tiedottaminen ja koulutus.