Työikäisten niskakipupotilaiden fysioterapia Suomessa : osa 3 : hoitokäytännöt fysiatrian poliklinikoilla
Ryhänen, Hanna; Saarela, Johanna; Sinkko, Leo (2013)
Ryhänen, Hanna
Saarela, Johanna
Sinkko, Leo
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304094187
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304094187
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää epäspesifin niskakivun fysioterapian hoitokäytäntöjä työikäisillä potilailla Suomessa. Niskakivun hoidosta on olemassa tutkittua tietoa, ja tässä työssä pohdimme kuinka hyvin näyttöön perustuva fysioterapia toteutuu fysiatrian poliklinikoilla. Työ on osa laajempaa tutkimusta, joka kattaa yhteensä neljä eri sektoria, joista muut osat keskittyivät terveyskeskuksiin (osa 1), yksityiseen sektoriin (osa 2) sekä kuntoutuslaitoksiin (osa 4). Opinnäytetyössä käytettiin internetissä täytettävää kyselylomaketta, jonka avulla fysioterapeutit vastasivat hoitokäytännöistä viimeisimmän niskakipupotilaansa kohdalla. Kysely toteutettiin 19 sairaanhoitopiirin alueella sijaitsevissa fysiatrian poliklinikoissa, joista vastauksia saatiin viidestä eri sairaanhoitopiiristä. Pienen vastausprosentin vuoksi tulosten analyysissä keskityttiin nostamaan esille vastauksien keskuudessa toisistaan eriäviä ja keskenään samanlaisia fysioterapiakäytäntöjä. Näitä käytäntöjä arvioidaan tutkittuun tietoon perustaen. Vastausten perusteella fysioterapeutit ovat käyttäneet monipuolisesti eri harjoitusvälineitä, joista vastuskuminauha oli eniten hyödynnetty väline. Myös ohjauksessa on käytetty monia eri menetelmiä, kuten verbaalista ohjausta, demonstrointia ja fasilitointia. Suuri osa fysioterapeuteista ohjeisti harjoitteita jokaisella käyntikerralla. Työssä ilmeni kehitystarpeita, joita olivat erityisesti korkean intensiteetin harjoitteiden ohjauksen vähäisyys, hoidon seurantakäyntien vähyys sekä liian lyhyet hoitojaksot. Johtopäätöksenä todetaan, että ainoastaan pieni osa vastaajista ohjasi potilailleen korkean intensiteetin niskalihasharjoitteita, vaikka niiden vaikuttavuus on tutkitusti tehokkaampaa kuin matalan intensiteetin harjoitteet. Hoidon seurantaa hyödynnettiin melko vähän sekä hoitojakson pituus jäi yleisesti liian lyhyeksi.