Kahdeksasluokkalaisten tiedot syömishäiriöistä
Karos, Annika (2013)
Karos, Annika
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304043980
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304043980
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kyselylomakkeen avulla peruskoulun kahdeksasluokkalaisten nuorten (N=164) tietoja syömishäiriöistä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa sellaista tietoa, jota kouluterveydenhoitaja ja terveystiedonopettajat pystyvät hyödyntämään suunnitellessaan terveyskasvatuksen ja terveystiedon opetuksen sisältöjä. Tavoitteena on nuorten tietojen lisäämisen myötä mahdollisesti ennaltaehkäistä syömishäiriöitä.
Tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin tammikuussa 2012. Aineisto kerättiin Aallon (2012) tekemällä kyselylomakkeella. Kyselylomake koostui kahdesta osiosta, joista ensimmäinen käsitteli vastaajan perustietoja ja toinen käsitteli syömishäiriöitä strukturoitujen tai strukturoitujen ja avoimien kysymysten välimuotojen avulla. Aineisto analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla. Tutkimustulosten selkeyttämiseksi käytettiin kuvioita ja taulukoita. Kyselyyn vastasi 152 nuorta (N=164). Neljä kyselylomaketta hylättiin. Vastausprosentti oli 93 %.
Tulosten mukaan syömishäiriöt olivat tuttuja 49 %:lle nuorista. Aineistonkeruu hetkellä kolmella prosentilla oli kysymyksiä syömisestä tai syömishäiriöistä. Nuorista 39 % tunsi jonkun syömisongelmista kärsivän ja 18 %:lla oli itsellä jonkinlaisia syömiseen liittyviä ongelmia. Alle kymmenen prosenttia heistä oli hakenut apua ongelmiinsa. Nuorista 68 % oli sitä mieltä, että koulun terveystiedontunnilla käsiteltiin riittävästi syömishäiriöitä.
Nuorten tiedoissa syömishäiriöistä ilmeni selkeitä puutteita. Valtaosa ei tiennyt, mitä BED ja ortoreksia tarkoittavat. Suurimmalla osalla oli puutteita poikia ja syömishäiriöitä koskevissa väittämissä. Hyvin pieni osa tiesi, että epätyypillinen syömishäiriö on Suomessa yleisin syömishäiriön muoto. Tuloksista ilmeni, että kaiken kaikkiaan nuorten tiedot syömishäiriöistä olivat kohtalaiset. Useimmat tiesivät, että parantuminen syömishäiriöstä ei ole helppoa. Valtaosa tiesi myös, että syömishäiriöön voi kuolla.
Nuorille voitaisiin toteuttaa oppitunti syömishäiriöistä käyttäen apuna tämän opinnäytetyön tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksena voisi selvittää hoitoalan opiskelijoiden, kouluterveydenhoitajien tai terveystiedonopettajien tietoja syömishäiriöistä. Edellä mainitut ammattiryhmät ovat tärkeässä asemassa syömishäiriöiden tunnistamisessa ja nuorten tietojen lisäämisessä syömishäiriöistä sekä näin ollen syömisongelmien ennaltaehkäisyssä.
Tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin tammikuussa 2012. Aineisto kerättiin Aallon (2012) tekemällä kyselylomakkeella. Kyselylomake koostui kahdesta osiosta, joista ensimmäinen käsitteli vastaajan perustietoja ja toinen käsitteli syömishäiriöitä strukturoitujen tai strukturoitujen ja avoimien kysymysten välimuotojen avulla. Aineisto analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla. Tutkimustulosten selkeyttämiseksi käytettiin kuvioita ja taulukoita. Kyselyyn vastasi 152 nuorta (N=164). Neljä kyselylomaketta hylättiin. Vastausprosentti oli 93 %.
Tulosten mukaan syömishäiriöt olivat tuttuja 49 %:lle nuorista. Aineistonkeruu hetkellä kolmella prosentilla oli kysymyksiä syömisestä tai syömishäiriöistä. Nuorista 39 % tunsi jonkun syömisongelmista kärsivän ja 18 %:lla oli itsellä jonkinlaisia syömiseen liittyviä ongelmia. Alle kymmenen prosenttia heistä oli hakenut apua ongelmiinsa. Nuorista 68 % oli sitä mieltä, että koulun terveystiedontunnilla käsiteltiin riittävästi syömishäiriöitä.
Nuorten tiedoissa syömishäiriöistä ilmeni selkeitä puutteita. Valtaosa ei tiennyt, mitä BED ja ortoreksia tarkoittavat. Suurimmalla osalla oli puutteita poikia ja syömishäiriöitä koskevissa väittämissä. Hyvin pieni osa tiesi, että epätyypillinen syömishäiriö on Suomessa yleisin syömishäiriön muoto. Tuloksista ilmeni, että kaiken kaikkiaan nuorten tiedot syömishäiriöistä olivat kohtalaiset. Useimmat tiesivät, että parantuminen syömishäiriöstä ei ole helppoa. Valtaosa tiesi myös, että syömishäiriöön voi kuolla.
Nuorille voitaisiin toteuttaa oppitunti syömishäiriöistä käyttäen apuna tämän opinnäytetyön tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksena voisi selvittää hoitoalan opiskelijoiden, kouluterveydenhoitajien tai terveystiedonopettajien tietoja syömishäiriöistä. Edellä mainitut ammattiryhmät ovat tärkeässä asemassa syömishäiriöiden tunnistamisessa ja nuorten tietojen lisäämisessä syömishäiriöistä sekä näin ollen syömisongelmien ennaltaehkäisyssä.