KOUVOLAN SYDÄN ON PUUSTA : Puurakentamisesta Kouvolassa 1890–1950
Seppälä, Essi (2013)
Seppälä, Essi
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304043932
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304043932
Tiivistelmä
Puuta voidaan hyvällä syyllä kutsua Suomen kansallisrakennusmateriaaliksi. Se oli käytetyin materiaali rakentamisessa aina 1950-luvulle asti ja on noussut jälleen suosioon. Puu orgaanisena rakennusmateriaalina on kilpailukykyinen ympäristöystävällisyyden merkityksen lisääntyessä rakentamisessa. Materiaalina puu on esteettinen ja vetoaa lämpimällä, luonnonläheisellä olemuksellaan. Uudisrakentamisessa käytettävyyden lisäksi on tärkeää pitää yllä vuosien saatossa opittuja puunrakennustaitoja ja -
tietoutta, jotta osaisimme säilyttää ja korjata oikein arvokasta kulttuuriperintöämme. Kulttuuriltaan rikas asuinympäristö on vetovoimatekijä. Yleensä vanhan korjaaminen
ja uudistaminen on myös kannattavampaa kuin purkaminen ja uuden rakentaminen. Kestävyyteen ja pitkäikäisyyteen tähtäävä rakentaminen, joka on myös muunneltavissa ja korjattavissa, säästää rahan lisäksi luontoa.
Tämän opinnäytetyön aiheena on puurakentaminen Kouvolassa aikavälillä 1890–1950. Työssä tutkitaan eri vuosikymmenten puurakentamista ja puunkäyttöä valituilla alueilla: Kouvolassa kuljettajien kaupunginosassa, Anjalan ja Inkeroisten tehdasalueella, sekä Kuusankosken Mäyrämäellä, Koskenrannassa, Naukiossa ja Sudeetissa. Opinnäytetyön osana syntyi aihetta koskeva artikkeli Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteisen Wood Academy -hankkeen julkaisuun, joka käsittelee perinnerakentamista. Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee
puun ominaisuuksia, suomalaisen puurakentamisen perinnettä ja kehitystä, käsittäen muun muassa aikavälille tyypillisimmät runkorakenteet, sekä rakennusten suojelua.
Työn myötä voi todeta Kouvolan alueelta löytyvän useita erilaisia ja eri-ikäisiä hyvin säilyneitä puutaloalueita, jotka ovat vahvasti sidoksissa alueen historiaan. Esimerkiksi
rautatiet ja puunjalostusteollisuus ovat vaikuttaneet voimakkaasti asuinalueiden syntyyn ja kehitykseen. Useiden alueiden arvokas historia on tiedostettu ja suurta osaa
niistä koskee ainakin jonkinasteinen suojelu. Joidenkin alueiden alkuperäinen rakennuskanta on kutistunut purkamisen seurauksena, tai puretut rakennukset on korvattu uusilla. Perinnerakentamisen julkaisun tekemisen myötä tapasin alueiden asukkaita, joita kiinnostaa oman asuinseutunsa historia ja sen tutkiminen. He arvostavat talojensa
luonnetta ja korjaavat niitä usein perinteisin menetelmin.
tietoutta, jotta osaisimme säilyttää ja korjata oikein arvokasta kulttuuriperintöämme. Kulttuuriltaan rikas asuinympäristö on vetovoimatekijä. Yleensä vanhan korjaaminen
ja uudistaminen on myös kannattavampaa kuin purkaminen ja uuden rakentaminen. Kestävyyteen ja pitkäikäisyyteen tähtäävä rakentaminen, joka on myös muunneltavissa ja korjattavissa, säästää rahan lisäksi luontoa.
Tämän opinnäytetyön aiheena on puurakentaminen Kouvolassa aikavälillä 1890–1950. Työssä tutkitaan eri vuosikymmenten puurakentamista ja puunkäyttöä valituilla alueilla: Kouvolassa kuljettajien kaupunginosassa, Anjalan ja Inkeroisten tehdasalueella, sekä Kuusankosken Mäyrämäellä, Koskenrannassa, Naukiossa ja Sudeetissa. Opinnäytetyön osana syntyi aihetta koskeva artikkeli Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteisen Wood Academy -hankkeen julkaisuun, joka käsittelee perinnerakentamista. Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee
puun ominaisuuksia, suomalaisen puurakentamisen perinnettä ja kehitystä, käsittäen muun muassa aikavälille tyypillisimmät runkorakenteet, sekä rakennusten suojelua.
Työn myötä voi todeta Kouvolan alueelta löytyvän useita erilaisia ja eri-ikäisiä hyvin säilyneitä puutaloalueita, jotka ovat vahvasti sidoksissa alueen historiaan. Esimerkiksi
rautatiet ja puunjalostusteollisuus ovat vaikuttaneet voimakkaasti asuinalueiden syntyyn ja kehitykseen. Useiden alueiden arvokas historia on tiedostettu ja suurta osaa
niistä koskee ainakin jonkinasteinen suojelu. Joidenkin alueiden alkuperäinen rakennuskanta on kutistunut purkamisen seurauksena, tai puretut rakennukset on korvattu uusilla. Perinnerakentamisen julkaisun tekemisen myötä tapasin alueiden asukkaita, joita kiinnostaa oman asuinseutunsa historia ja sen tutkiminen. He arvostavat talojensa
luonnetta ja korjaavat niitä usein perinteisin menetelmin.