Lapin retkeilyalueiden roskaantuminen ja sen muutokset vuodesta 1984 vuoteen 2012
Matila, Kaisa; Heikkinen, Anna (2013)
Matila, Kaisa
Heikkinen, Anna
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303283765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303283765
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää neljän Lapissa sijaitsevan valtion omistaman retkeilyalueen roskaantuneisuuden nykytila. Saatuja tuloksia verrattiin kolmen alueen osalta vuonna 1984 ja 1990 tehtyjen vastaavien tutkimusten tuloksiin roskaantuneisuuden kehityssuunnan selvittämiseksi. Tavoitteena oli myös pohtia roskaantumisen syitä ja keinoja roskaantumisen estämiseksi. Lisäksi mietittiin kehitysehdotuksia käytettyyn mittausmenetelmään.
Mittausmenetelmänä käytettiin samaa menetelmää kuin aiemmissa tutkimuksissa. Reiteillä roskien laskentaa tehtiin koko matkalta reittiosuuksittain, ja roskat laskettiin viiden metrin levyiseltä kaistalta niin, että reitti kulki kaistan keskellä. Tuvilta ja nuotiopaikoilta otettiin aarin kokoinen ympyräkoeala. Reitit, tuvat ja nuotiopaikat jaettiin roskaantuneisuusluokkiin aiemmissa tutkimuksissa kehitetyn luokittelun mukaan. Taukopaikoilla tehtiin lisäksi kohteiden siisteyteen ja jätehuoltojärjestelyihin liittyvää havainnointia erilliselle lomakkeelle. Retkeilijöiden mielipiteitä alueiden roskaantumisesta ja jätehuollosta selvitettiin pienimuotoisella kyselytutkimuksella.
Käytetyn luokituksen perusteella tutkittujen reittien yhteenlasketusta kilometrimäärästä 37 prosenttia oli roskaantunut. Tuvista roskaantuneita oli 18 prosenttia ja nuo-tiopaikoista jopa 98 prosenttia. Reitit ja tuvat olivat siis pääosin siistejä, mutta nuotiopaikat epäsiistejä. Roskaantuneimmat reitit olivat Pallas–Hetta ja Pyhä–Luosto, vähiten roskaantunut Sevettijärvi–Pulmankijärvi. Roskaantuneimpia tuvat olivat Pallas–Hetta -reitillä, siisteimpiä puolestaan Sevettijärvi–Pulmankijärvi -reitillä. Nuotiopaikat olivat roskaantuneimpia Näätämöllä, siisteimpiä UKK-puistossa. Vertailtujen retkeilykohteiden roskaantuneisuus on vähentynyt edellisistä tutkimusvuosista, vaikka kävijämäärät ovat kasvaneet ja jätehuoltoa on kevennetty. Reiteistä ainoastaan Sevettijärvi–Pulmanki on hieman roskaantuneempi kuin aiemmin, tuvilla sen sijaan on kaikilla alueilla tapahtunut positiivista kehitystä.
Roskaantumisen syynä lienee lähtökohtaisesti ihmisten piittaamattomuus ja ajattelemattomuus, mutta myös tiedon puute. Pitkään jatkuneen valistuksen sekä viime vuosina lanseeratun roskattoman retkeilyn ja siihen liittyvän tiedotuksen arveltiin edesauttaneen reittien siistiytymistä aikaisemmista tutkimusvuosista. Jatkuvalla huoltotoiminnalla on ollut vaikutusta etenkin tupien siistiytymiseen. Roskaantumisen ehkäisemiseksi tulisi edelleen jatkaa tiedotus- ja valistustoimintaa, saada taukopaikkojen jätteidenkäsittelyopasteet kuntoon sekä poistaa jäteastiat kokeilumielessä etenkin kaukoretkeilyalueilta. Tupakantumppiongelman poistamiseksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin.
Avainsanat roskaantuneisuus, retkeilyalueet, jätehuolto, Metsähallitus
Mittausmenetelmänä käytettiin samaa menetelmää kuin aiemmissa tutkimuksissa. Reiteillä roskien laskentaa tehtiin koko matkalta reittiosuuksittain, ja roskat laskettiin viiden metrin levyiseltä kaistalta niin, että reitti kulki kaistan keskellä. Tuvilta ja nuotiopaikoilta otettiin aarin kokoinen ympyräkoeala. Reitit, tuvat ja nuotiopaikat jaettiin roskaantuneisuusluokkiin aiemmissa tutkimuksissa kehitetyn luokittelun mukaan. Taukopaikoilla tehtiin lisäksi kohteiden siisteyteen ja jätehuoltojärjestelyihin liittyvää havainnointia erilliselle lomakkeelle. Retkeilijöiden mielipiteitä alueiden roskaantumisesta ja jätehuollosta selvitettiin pienimuotoisella kyselytutkimuksella.
Käytetyn luokituksen perusteella tutkittujen reittien yhteenlasketusta kilometrimäärästä 37 prosenttia oli roskaantunut. Tuvista roskaantuneita oli 18 prosenttia ja nuo-tiopaikoista jopa 98 prosenttia. Reitit ja tuvat olivat siis pääosin siistejä, mutta nuotiopaikat epäsiistejä. Roskaantuneimmat reitit olivat Pallas–Hetta ja Pyhä–Luosto, vähiten roskaantunut Sevettijärvi–Pulmankijärvi. Roskaantuneimpia tuvat olivat Pallas–Hetta -reitillä, siisteimpiä puolestaan Sevettijärvi–Pulmankijärvi -reitillä. Nuotiopaikat olivat roskaantuneimpia Näätämöllä, siisteimpiä UKK-puistossa. Vertailtujen retkeilykohteiden roskaantuneisuus on vähentynyt edellisistä tutkimusvuosista, vaikka kävijämäärät ovat kasvaneet ja jätehuoltoa on kevennetty. Reiteistä ainoastaan Sevettijärvi–Pulmanki on hieman roskaantuneempi kuin aiemmin, tuvilla sen sijaan on kaikilla alueilla tapahtunut positiivista kehitystä.
Roskaantumisen syynä lienee lähtökohtaisesti ihmisten piittaamattomuus ja ajattelemattomuus, mutta myös tiedon puute. Pitkään jatkuneen valistuksen sekä viime vuosina lanseeratun roskattoman retkeilyn ja siihen liittyvän tiedotuksen arveltiin edesauttaneen reittien siistiytymistä aikaisemmista tutkimusvuosista. Jatkuvalla huoltotoiminnalla on ollut vaikutusta etenkin tupien siistiytymiseen. Roskaantumisen ehkäisemiseksi tulisi edelleen jatkaa tiedotus- ja valistustoimintaa, saada taukopaikkojen jätteidenkäsittelyopasteet kuntoon sekä poistaa jäteastiat kokeilumielessä etenkin kaukoretkeilyalueilta. Tupakantumppiongelman poistamiseksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin.
Avainsanat roskaantuneisuus, retkeilyalueet, jätehuolto, Metsähallitus