Kitkentäperkauksen laatu Metsähallituksen Lieksan ja Nurmeksen tiimeillä
Korhonen, Niko (2013)
Korhonen, Niko
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303253605
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303253605
Tiivistelmä
Metsähallituksen Lieksan ja Nurmeksen tiimien alueilla on tehty kitkentäperkausta kahtena kesänä, vuosina 2011 ja 2012. Vuonna 2011 käytössä on ollut Pentin Paja Oy:n Naarva P55 -laite ja vuonna 2012 uudempi ja pienempi Naarva P25 -laite. Kitkentäperkausten kohteiden laadusta ei ole vielä tutkittua tietoa näiden kahden kesän aikana kitkentäperatuilta kohteilta. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena saada inventointiin perustuva käsitys kitkentäperkauksen laadusta. Siinä tarkasteltiin etenkin kunttakerroksen paksuuden ja havu- ja lehtipuun pituuden vaikutusta kitkennän onnistumiseen, koska näiden oli silmämääräisesti havaittu vaikuttavan kitkennän laatuun.
Inventointi tehtiin maastoinventointina, ja käytössä oli systemaattinen koealaverkosto. Saatuja tuloksia vertailtiin Piia Ivakon opinnäytetyöhön (2012) ja Mikael Kukkosen pro gradu -tutkielmaan (2011). Kyseiset tutkimukset on tehty UPM:n kitkentäperkauskohteilla. Tulosten vertailun avulla etsittiin kehittämiskohteita Metsähallituksen kitkentäperkaukseen.
Tuloksia tarkasteltaessa selvisi, että osalla Metsähallituksen kitkentäperkauskohteilla havupuut olivat kitkentähetkellä liian lyhyitä. Vaurioiden määrä vuoden 2011 kuusikkokohteilla oli pienempi kuin Ivakon ja Kukkosen tutkimuksissa saadut vauriomäärät. Vuoden 2012 kuusikkokohteilla vaurioiden määrät olivat puolestaan huomattavasti korkeammat kuin kaikissa muissa tutkimuksissa saadut määrät.
Vuoden 2012 suuriin vauriomääriin vaikutti mahdollisesti normaalia huomattavasti sateisempi kesä. Tutkimuksessa tuli myös ilmi se, että kitkentäperkauksen ajankohtaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.
Inventointi tehtiin maastoinventointina, ja käytössä oli systemaattinen koealaverkosto. Saatuja tuloksia vertailtiin Piia Ivakon opinnäytetyöhön (2012) ja Mikael Kukkosen pro gradu -tutkielmaan (2011). Kyseiset tutkimukset on tehty UPM:n kitkentäperkauskohteilla. Tulosten vertailun avulla etsittiin kehittämiskohteita Metsähallituksen kitkentäperkaukseen.
Tuloksia tarkasteltaessa selvisi, että osalla Metsähallituksen kitkentäperkauskohteilla havupuut olivat kitkentähetkellä liian lyhyitä. Vaurioiden määrä vuoden 2011 kuusikkokohteilla oli pienempi kuin Ivakon ja Kukkosen tutkimuksissa saadut vauriomäärät. Vuoden 2012 kuusikkokohteilla vaurioiden määrät olivat puolestaan huomattavasti korkeammat kuin kaikissa muissa tutkimuksissa saadut määrät.
Vuoden 2012 suuriin vauriomääriin vaikutti mahdollisesti normaalia huomattavasti sateisempi kesä. Tutkimuksessa tuli myös ilmi se, että kitkentäperkauksen ajankohtaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.