Yläraajavammojen yleisyys ja niiden ennaltaehkäisy pesäpallossa : Kyselytutkimus Etelä-Pohjanmaan alueen C- ja B -ikäisille tyttöpesäpalloilijoille
Kärnä, Piritta (2013)
Kärnä, Piritta
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303123240
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303123240
Tiivistelmä
Pesäpallossa yläraajat joutuvat heitto- ja lyöntiliikkeen sekä pallon kiinniottamisen vuoksi kovalle rasitukselle. Etenkin heittoliikkeessä heittokäsi kuormittuu, sillä 80 % heittäjän painosta kulkeutuu vartalosta heittokäden kautta palloon. Urheiluvammojen ennaltaehkäisemiseksi tulisi perehtyä oikeanlaiseen heittotekniikkaan, lajin tyypillisiin vammoihin, niiden syntymekanismeihin ja riskitekijöihin (Parkkari 2005, 567-573). Andersonin ym. (2010) mukaan nuorten heittäjien yläraajavammojen taustalla ovat harjoitustavat sekä heittojen jatkaminen huolimatta kipu- ja väsymistuntemuksista.
Opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä pesäpalloilijoiden ja pesäpallovalmentajien tietämystä yläraajavammoista ja oikeanlaisen heittotekniikan merkityksestä yläraa-javammojen ennaltaehkäisemisessä. Tavoitteena oli selvittää kyselyllä Etelä-Pohjanmaan alueella pelaavien C- ja B- ikäisten tyttöpesäpalloilijoiden yläraaja-vammojen yleisyyttä, syntymekanismeja sekä pelipaikan ja harjoittelumäärän vai-kutusta yläraajavammoihin. Helmi-maaliskuun vaihteessa 2012 toteutettuun kyselyyn vastasi 85 tyttöpesäpalloilijaa iältään 14 - 19 –vuotiaita. Tulokset osoittivat yläraajavammojen olevan yleisiä C- ja B –tytöillä, sillä niitä esiintyi jopa 60%:lla. Yliraajavammoista 58 % oli syntynyt pitkän ajan kuluessa. Äkillisesti syntyneitä yläraajavammoja oli reilu kolmannes ja näistä 63% oli tapahtunut heittoliikkeessä. Huolestuttavaa on, että vain kolmannes hakeutui yläraajavammansa vuoksi hoitoon ja 49 % oli jatkanut heittämistä yläraajavammasta huolimatta.
Opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä pesäpalloilijoiden ja pesäpallovalmentajien tietämystä yläraajavammoista ja oikeanlaisen heittotekniikan merkityksestä yläraa-javammojen ennaltaehkäisemisessä. Tavoitteena oli selvittää kyselyllä Etelä-Pohjanmaan alueella pelaavien C- ja B- ikäisten tyttöpesäpalloilijoiden yläraaja-vammojen yleisyyttä, syntymekanismeja sekä pelipaikan ja harjoittelumäärän vai-kutusta yläraajavammoihin. Helmi-maaliskuun vaihteessa 2012 toteutettuun kyselyyn vastasi 85 tyttöpesäpalloilijaa iältään 14 - 19 –vuotiaita. Tulokset osoittivat yläraajavammojen olevan yleisiä C- ja B –tytöillä, sillä niitä esiintyi jopa 60%:lla. Yliraajavammoista 58 % oli syntynyt pitkän ajan kuluessa. Äkillisesti syntyneitä yläraajavammoja oli reilu kolmannes ja näistä 63% oli tapahtunut heittoliikkeessä. Huolestuttavaa on, että vain kolmannes hakeutui yläraajavammansa vuoksi hoitoon ja 49 % oli jatkanut heittämistä yläraajavammasta huolimatta.